KAHDEKSAS KOHTAUS.
Fiesko ja kaksitoista käsityöläistä.
Kaikki. Kostoa Dorialle! Kostoa Gianettinolle!
Fiesko. Hiljaa, maanmieheni. Että tulette kaikin minua tervehtimään, osoittaa hyvää sydäntänne. Mutta minun korvani ovat tottuneet hienompaan.
Kaikki (rajummin). Alas Doriat! alas setä ja nepaa.
Fiesko (lukee heidät nauraen). Kaksitoista on koko uljas sotavoima.
Muutamat. Doriat pois! Valtion täytyy saada toisen muodon.
Ensimmäinen. Tuupata meidän rauhantuomarit portailta alas — portailta rauhantuomarit.
Toinen. Aatelkaa, Lavagna, portailta alas, kun ne häntä vaalissa vastustivat.
Kaikki. Ei kärsitä! Ei tarvitse kärsiä!
Kolmas. Tuoda miekka raatihuoneeseen!
Ensimmäinen. Miekka! Sodan merkki rauhan huoneessa.
Toinen. Tulla punaisessa puvussa senaattiin eikä mustassa niinkuin muut neuvosherrat!
Ensimmäinen. Ajaa kahdeksalla oriilla läpi pääkaupunkimme.
Kaikki. Tyranni! maan ja hallituksen kavaltaja!
Toinen. Ostaa keisarilta henkivartijoiksi kaksisataa saksalaista!
Ensimmäinen. Ulkomaalaisia isänmaan lapsia vastaan! Saksalaisia
Italialaisten sijaan! Sotamiehiä lakien rinnalle!
Kaikki. Maan kavallusta! kapinaa! Genuan perikatoa!
Ensimmäinen. Kuljettaa tasavallan vaakunaa vaunujensa nokalla! —
Toinen. Andreaan kuvapatsas keskellä neuvoskunnan pihaa!
Kaikki. Palasiksi Andreas! Tuhanneksi palaseksi kivinen ja elävä!
Fiesko. Genualaiset! minkätähden tätä kaikkea minulle sanotte?
Ensimmäinen. Te ette saa sitä sallia! Teidän pitää se pitämän aisoissansa!
Toinen. Te olette viisas mies, ettekä saa sitä sallia ja teidän pitää meitä ymmärtämän.
Ensimmäinen. Ja olette parempi aatelismies, ja teiltä pitää hänen se muistaman, ettekä te saa sitä sallia.
Fiesko. Luottamuksenne miellyttää minua sangen. Voinko sen teoilla ansaita?
Kaikki (rymyten). Lyökää! kukistakaa! pelastakaa!
Fiesko. Totta kai otatte vielä hyvän sanan?
Muutamat. Puhukaa Lavagna!
Fiesko (istuu). Genualaiset! — Eläinten valtakunnassa nousi kerran kansallinen levottomuus, puolueet taistelivat toisiansa vastaan ja verikoira anasti hallitusistuimen. Tämä, joka oli tottunut ajamaan raavaita puukkopenkkiin, mellasti valtakunnassa, haukkui, puri ja kalvoi kansansa luut. Kansa napisi, rohkeimmat liittyivät yhteen ja tappoivat sen ruhtinaallisen hallin. Nyt pidettiin valtiopäivät tämän tärkeän kysymyksen ratkaisemiseksi: mikä hallitus olisi onnellisin? Äänet hajosivat kolmia. Genualaiset, mitä te olisitte äänestänet?
Ensimmäinen. Kansanvaltaa! kaikin kansanvaltaa!
Fiesko. Kansa voitti. Hallitus tehtiin kansanvaltaiseksi. Kukin kansalainen äänesti. Enemmistö piti puolensa. Kuluipa muutama viikko, niin ihminen julisti sodan äsken leivotulle vapavallalle. Valtakunta kokoontui. Hevonen, leijona, tiikeri, karhu, norsu ja sarvikuono kiljuivat lujasti: aseisiin! Nyt tuli muiden vuoro. Lammas, jänis, hirvi, aasi, koko hyönteiskunta, lintujen ja kalojen ihmispelkuri joukko — astui kaikin väliin ja kitisi: rauhaa! Nähkääs, Genualaiset, pelkuria oli enemmän kuin sotaisia, tyhmiä enemmän kuin viisaita — Enemmistö piti puolensa. Eläinten valtakunta laski aseensa ja ihminen pakotti sen verolliseksi. Tämä hallitusmuoto siis hyljättiin. Genualaiset, mihin nyt olisitte suostuneet?
Ensimmäinen ja toinen. Valiokuntiin! kaiketi valiokuntiin.
Fiesko. Tämä hyväksyttiin! Valtiotoimet jaettiin useampiin kamareihin. Sudet hoitivat raha-asioita, ketut olivat heillä kirjureina, kyyhkyset valvoivat rikosasioita, tiikerit sovinto-oikeuden jäseniä, pukit ratkaisivat naimisriitoja. Sotamiehinä olivat jänikset; leijona ja norsu jäi kuormastoon, aasi oli valtakunnan lähettiläs ja myyrä virastojen ylitarkastaja. — Genualaiset, mitä luulette tästä viisaasta jaosta. Ketä ei susi repinyt, sen kettu petti. Kuka tältä pääsi, sen aasin tyhmyys tallasi. Tiikerit tappoivat viattomia; varkaat ja murhamiehet saivat kyyhkysiltä armon; ja lopuksi, kun viroista luovuttiin, havaitsi myyrä niitä moitteettomasti hoidetun. Eläimet kapinoitsivat. Valitaan yksivaltijas! huusivat he yhteen suuhun, jolla on kynnet ja aivot ja ainoastaan yksi vatsa — ja yhden päämiehen hyväksyivät he kaikin — yhden, Genualaiset, mutta (astuen uljaasti heidän keskellensä) se yksi oli leijona.
Kaikki (lyövät käsiänsä ja heiluttavat hattujansa). Mainiota! mainiota!
Siinä tekivät he viisaasti.
Ensimmäinen. Ja Genua tehköön perässä, ja Genualla on miehensä.
Fiesko. Sitä en tahdo tietää. Menkää kotiinne, ajatelkaa leijonaa!
(Porvarit menevät meluten). Käypä toivon mukaan. Kansa ja senaatti
Fieskon puolella — Hassan! — Hassan! — Tätä tuulta minä käytän.
— Hassan! Hassan! Minun täytyy lujittaa tätä vihaa! elähyttää tätä
suosiota! — Joudu Hassan! sinä manalan äpärä! Hassan! Hassan!