KAHDEKSAS KOHTAUS.
lmperialin kreivittären sali.
Julia yöpuvussa. Gianettino astuu huolettomasti huoneeseen.
Gianettino. Hyvää iltaa, sisareni.
Julia (nousten ylös). Jotakin erinomaista lienee, kun Genuan prinssi tulee sisarensa luo.
Gianettino. Sisareni, ainahan sinun ympärilläsi on perhosia ja minun paarmoja. Tuleeko tänne kukaan, jos istumme?
Julia. Teethän minun kärsimättömäksi.
Gianettino. Sisareni, milloinka Fiesko oli viimeksi luonasi?
Julia. Kummallista! Talletanko minä sellaisia mitättömiä päässäni.
Gianettino. Minun täytyy se tietää välttämättä.
Julia. No, — hän oli eilen täällä.
Gianettino. Ja oliko hän avomielinen?
Julia. Niinkuin tavallisesti.
Gianettino. Ja vieläkin vanha haaveksija?
Julia (ottaen itseensä). Veljeni!
Gianettino (lujemmin). Kuule! Oliko hän vieläkin vanha haaveksija?
Julia (nousee vihastuneena). Miksikä minua luulette, veljeni?
Gianettino (istuu yhä, ilkeästi). Vaimolliseksi lihakappaleeksi käärittynä suuren suureen aateliskirjaan. Meidän kesken, sillä eihän kukaan kuulle.
Julia (tulistuen). Meidän kesken — te olette pöyhkö apina, joka ratsastatte setänne keppihevosella — sillä eihän kukaan kuulle.
Gianettino. Sisarkultani, ethän suuttune — minä vaan olen hyvilläni, että Fiesko vielä on vanha haaveksija. Sen tietää tahdoin. Hyvästi! (On menossa).