KAHDEKSAS KOHTAUS.
Bourgognino ja Bertta valepuvussa.
Bourgognino. Tässä saat levätä, pikkukiltti. Nyt olet turvassa. Oletko haavoitettu?
Bertta (muuttaen äänensä). En.
Bourgognino (vilkkaasti). No, nouse sitten ylös! Minä vien sinun pois saamaan haavoja Genuan tähden — kauniita, näetkös, kuin tämä. (Paljastaa käsivartensa).
Bertta (säikähtyen). Ah!
Bourgognino. Hämmästytkö? Sinä hentukainen jouduit liian aikaisin mieheksi. — Kuinka vanha olet?
Bertta. Viidentoista.
Bourgognino. Pahapa se! viisi vuotta liian nuori täksi yötä. — Isäsi on?
Bertta. Genuan paras kansalainen.
Bourgognino. Suuta soukempaa, poika. Semmoinen on vaan yksi mies ja sen tytär on minun kihlattu morsiameni. Tiedätkö Verrinan talosta.
Bertta. Kyllä.
Bourgognino (ravakasti). Ja tunnetteko hänen ihanan tyttärensä?
Bertta. Bertta on hänen tyttärensä.
Bourgognino (tulisesti). Mene oitis viemään hänelle tämä sormus. Sano, että se on kihlasormus ja että sinitöyhtö kestää hyvin. Hyvästi nyt! Minun täytyy mennä tuonne. Vaara ei ole vielä loppunut. (Muutama huone palaa).
Bertta (huutaa hänen jälkeensä vienolla äänellä)! Scipio!
Bourgognino (seisahtuu hämmästyneenä). Miekkani kautta! Äänen tunnen.
Bertta (lankee hänen kaulaansa). Sydämmeni kautta! Tässä olen sangen tuttu.
Bourgognino (huudahtaa) Bertta! (Hätärymyä esikaupungissa. Meteliä.
Katoavat molemmin toisiansa syleillen).