NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
Lomellino tulee hengästyneenä ja peljästyksissään. Gianettino katsoo tulisena ja äänetönnä poismenevää herttuaa.
Lomellino. Mitä minä olen nähnyt! mitä kuullut! Nyt! nyt! paetkaa, prinssi! Nyt on kaikki hukassa.
Gianettino (salaten katkeraa vihaansa). Mitäs oli hukattavaa?
Lomellino. Genua oli, prinssi. Minä tulen torilta. — Väkeä tunki Maurilaisen ympärille, joka köysissä laahattiin sinne. Lavagnan kreivi ja neljättäsataa aatelista hänen kanssaan meni aina käräjähuoneeseen asti, missä rikoksellisia kuulustellaan. Maurilainen oli tavattu salamurhan yrityksestä Fieskon henkeä vastaan.
Gianettino (lyö jalkaansa permantoon). Mitä? ovatko tänäpäivänä kaikki saatanat valloillansa?
Lomellino. Ankarasti tutkittiin kuka hänen oli palkannut. Mauri ei tunnustanut. Hän vedettiin piinapenkkiin. Ei sittenkään. Vedettiin toistee. Hän sanoi — sanoi — armollinen herra, mitä te silloin ajattelitte, kun uskoitte kunnianne tuommoiselle hylylle?
Gianettino (tiuskasee hänelle rajusti). Älä kysy minulta mitään!
Lomellino. Kuulkaa enemmän! Tuskin oli lausuttu sana Doria — mieluummin olisin oman nimeni saatanan muistikirjasta lukenut kuin teidän täällä kuullut — kun Fiesko näytti itsensä kansalle. Te tunnette hänen, miehen, joka rukoillenkin käskee, se kansan sydänten heittelijä. Koko väkijoukko oli hengästyksissä hänen ympärillään, ällistyneissä, peljättävissä parvissa; hän puhui vähän, mutta paljasti haavoitetun käsivartensa, ja kansa kilpaili tippuvista veripisarista niinkuin pyhäinjäännöksistä. Maurilainen jätettiin hänen mielivaltaansa ja Fiesko — sydämmen pisto meille — Fiesko päästi hänen vapaaksi. Nyt vimmastui kansan hiljaisuus meteliseksi raivoksi; joka henkäys survasi Dorioita, Fiesko kannettiin tuhansien "eläköön" huutojen kaikuessa kotiinsa.
Gianettino (kamalasti nauraen). Kapina paisukoon korviini asti! — Keisari Kaarle! Tällä ainoalla sanalla minä heidät kukistan niin, ettei kellon ääntä kuulu koko Genuassa.
Lomellino. Böhmin maa on kaukana Italiasta — jos Kaarle kiiruhtaa, voi hän aikaisin kyllä ehtiä teidän maahanpanijaisiinne.
Gianettino (vetää esille kirjeen jossa on suuri sinetti). Kaikeksi onneksi hän jo on täällä! Ihmetteletkö Lomellino? Luuletko minun hulluksi, että ärsyttäisin raivoisia tasavaltalaisia, ellei niitä jo olisi myyty ja petetty.
Lomellino (hämmästyen). Minä en tiedä mitä ajattelen.
Gianettino. Minä tuumin jotain, jota et sinä tiedä. Päätös on tehty. Huomisen takaa kaatuu kaksitoista senaattoria! Doria tulee yksinvaltijaaksi ja keisari Kaarle on suojeleva häntä — sinä peljästyt.
Lomellino. Kaksitoista senaattoria! Minun sydämmeeni ei mahdu yksi verenrikos kahtatoista kertaa.
Gianettino. Pöhkö, kruunun vieressä ne kaadetaan. Minä keskustelin näet Kaarlen ministerin kanssa, että Ranskalla on Genuassa vielä vanhoja puolueita, jotka voisivat toisen kerran juonitella Genuan Ranskalaisille, ellei niitä juurinensa hävitetä. Tämä huoletti vanhaa Kaarlea. Hän kirjoitti minun ehdotukseni alle — ja sinä kirjoitat mitä minä sanelen.
Lomellino. En tiedä vielä.
Gianettino. Istu ja kirjoita!
Lomellino. Mutta mitä minä kirjoitan? (istuu).
Gianettino. Kahdentoista kandidaatin nimet — Frans Senturione.
Lomellino (kirjoittaa). Äänestämisensä palkaksi käy hän ruumissaaton etunenässä.
Gianettino. Kornelio Kalva.
Lomellino. Kalva.
Gianettino. Mikaeli Sibo.
Lomellino. Virvoitukseksi prokuraattorin virasta.
Gianettino. Tuomas Asserato kolmen veljensä kanssa.
Lomellino (taukoo).
Gianettino (painavasti). Kolmen veljensä kanssa.
Lomellino (kirjoittaa). Lisää!
Gianettino. Fiesko, Lavagnan kreivi.
Lomellino. Varokaa! varokaa! Vielä te päänne lyötte tähän mustaan kiveen.
Gianettino. Scipio Bourgognino.
Lomellino. Saa muualla pitää häitänsä.
Gianettino. Missä minä olen telturina. Rafaeli Sakko.
Lomellino. Sille minun pitäisi hankkiman anteeksiantamuksen, että hän maksaisi minun viisituhattani. (Kirjoittaa) Kuolema kuittaa.
Gianettino. Vinsentio Kalkagno.
Lomellino. Kalkagno — Kahdennentoista kirjoitan oman vaarani uhalla taikka on verivihollisemme unhotettu.
Gianettino. Lopussa kiitos seisoo. Jooseppi Verrina.
Lomellino. Siinä tuli madon pää. (Nousee ylös. Sirottaa santaa
kirjoitukselleen, silmäilee sen läpi ja kurottaa Gianettinolle).
Kuolema pitää huomisen takaa komean juhlan ja on kutsunut kaksitoista
Genuan ylimystä.
Gianettino (käy pöydän ääreen, kirjoittaa alle). Se on tehty. Kahden päivän kuluessa on doogin vaali. Kun neuvoskunta on koossa, annetaan nenäliinalla merkki ja kaksitoista kaatuu yhdellä pamauksella, ja samalla minun kaksisataa Saksalaistani miesvoimalla valtaa neuvoshuoneen. Sitten kun se on tapahtunut, astuu Gianettino Doria saliin, ja hän tunnustetaan herttuaksi. (Soittaa).
Lomellino. Entä Andreas?
Gianettino (halveksivasti). On vanha mies. (Palvelija tulee). Jos Herttua kysyy, niin minä olen messussa. (Palvelija menee). Minun pahahenkeni voi ainoasti pyhyyden peitossa olla tuntematon.
Lomellino. Entä tuo kirjoitus? minne se joutuu, prinssi.
Gianettino. Sen otat sinä ja annat kiertää meikäläisten kesken. Tämän kirjeen täytyy saada ylimääräisellä postilla Levantoon. Se ilmoittaa Spinolalle kaikki ja käskee hänen saapumaan pääkaupunkiin huomenaamulla kello kahdeksan. (Aikoo mennä).
Lomellino. Yksi naula on kannaton, prinssi! Fiesko ei käy enää senaatissa.
Gianettino (huutaa taaksensa). Tottahan Genuassa on vieläkin yksi peeveli? — Minä pidän siitä huolen. (Menee sivuhuoneeseen, Lomellino toiseen).