SYKSY
Tää syksy on: se vielä särkee sydämesi Sa pois pakene! — Päivä hiipii vuorten taa, se nousemistansa nousee ja lepää askeleen astuttuaan.
Miks maailma kuihtui niin! Kielissä uupuneen soittimen soi tuulen laulu. Pois paennut toive on — sitä kaipaa se vaikertain.
Tää syksy on: se — vielä särkee sydämes! Sa pois pakene! Oi hedelmä puun, sa vapiset, lankeat maahan? Salatiedon minkä sulle yö opetti, kun jäätävä kauhu sun poskes, sun purppuraposkesi peittää? —
Sa vaiti oot, et vastaa?
Ken puhuu vielä? — —
Tää syksy on: se — vielä särkee sydämes! Sa pois pakene! — "En kaunis oo" — niin puhuu syksyn kukkanen —, "toki lemmin ma ihmisiä ja lohdutan ihmisiä — he vielä kukkia saavat nähdä, ja puoleeni kumartua ah! ja minut murtaa ja muisto jälleen leimahtaa silmässä ihmisten, — muisto minua kauniimmasta: — ma näen sen — ja kuolen niin!" —
Tää syksy on: se — vielä särkee sydämes!
Sa pois pakene!