SISÄLLYS:
I. Ukko Maurice.
I. Germain, vahva maanviljelijä.
III. Äiti Guillette.
IV. Pikku Petter.
V. Suolla.
VI. Suurten tammien alla.
VII. Iltarukous.
VIII. Vaikka olikin kylmä.
IX. Taivasalla.
X. Kylän valtias kaunotar.
XI. Isäntä.
XII. Mummo.
XIII. Paluu kotiin.
XIV. Maurice mummo.
XV. Pikku Marie.
Ukko Maurice.
"Germain", sanoi appiukkonsa hänelle eräänä päivänä, "kyllä sinun kuitenkin pitää naida uudestaan. Johan on kohta kaksi vuotta siitä, kuin jäit leskeksi minun tyttärestäni, ja vanhin poikasi on jo seitsenvuotinen. Sinullakin on kohta ikää koko kolmekymmentä vuotta, poikaseni, ja, kuten tiedät, katsotaan miestä näillä paikoin liian vanhaksi tekemään uutta pesää, kun hän ehtii sen ijän ohitse. Sinulla on kolme kaunista lasta eikä niistä ole tähän asti ollut meillä mitään huolta. Vaimoni ja miniäni ovat heitä hoidelleet niin hyvin, kuin ovat voineet, ja rakastaneet heitä, kuten ovat olleet velvollisetkin. Pikku Petter on jo suuri poika ja ajaa härkiä varsin hyvin; on hän jo kyllin vakava paimentamaan elukoita niityllä ja kyllin vahva juottamaan hevosia. Hänestä siis ei ole meille mitään vastusta; mutta molemmat toiset, joitahan me kyllä sydämmestämme rakastamme, Jumala tietköön! ne viattomat lapsiraukat ne saattavat meidät pulaan tänä vuonna. Minun miniälleni syntyy kohta lapsi ja hänellä on ennestäänkin vielä pienoinen käsivarrella. Kun se, jota odotamme, tulee, ei hänelle enää jää aikaa hoidella sinun pikku Soulangeasi ja vielä vähemmin Sylvainiasi, joka ei vielä ole nelivuotinenkaan eikä pysy hiljaa hetkeäkään. Hän on samanlainen huimapää kuin sinä ja kyllä hänestä aikoinaan tulee vahva työmies, mutta hän on nyt hirveän vallaton lapsi eikä minun eukkoni nyt enää jaksa juosta niin sukkelaan, että saisi hänet kiinni, kun hän livistää lammikolle taikka karjan jalkoihin. Ja muutenkin, kun miniälleni tulee yksi lisäksi, saa minun eukkoni vähintään vuodeksi hänen nykyisen nuorimpansa vastuksikseen. Sinun lapsistasi on meillä siis paha pula ja huoli. Emme me tahtoisi, että he jäisivät ihan katsomatta, ja kun ajattelemme, mihin kaikkiin onnettomuuksiin he voivat joutua hoidon puutteessa, niin eipä mieli pysy oikein levollisena. Sinä sen tähden tarvitset toisen vaimon ja minä toisen miniän. Ajattelepas asiaa, poikaseni, johan minä olen monta kertaa nyhjännyt sinua; aika kuluu ja piankin sinä joudut vanhain lukuun. Naida niin pian kuin mahdollista on sinun velvollisuutesi sekä lapsia että meitä muita kohtaan jotka tahdomme pitää järjestystä talossa."
"No, isä", vastasi vävy, "jos sitä nyt välttämättömästi tahdotte, täytyneehän minun se tehdä. Mutta enpä huoli salata, että hyvin vastenmielistä se minusta on; niin, ei minulla ole siihen juuri suurempaa halua kuin hukuttautumaankaan. Kyllä on helppo tietää, mitä on kadotettu, vaan tietämätöntä on, mitä saadaan. Minulla oli kelpo vaimo ja kaunis vaimo, siveä ja reipas, hyvä vanhemmillensa, hyvä miehelleen ja hyvä lapsilleen, sukkela töissään sekä ulkona että kotona ja taitava käsityön tekijä, kaikin puolin hyvä; ja kun te annoitte hänet minulle ja minä otin hänet, niin ei tehty mitään ehtoa, että minun pitäisi niin pian unhottaa hänet, jos satuinkin onnettomuudekseni hänet kadottamaan."
"No, tuo, mitä puhut, tulee kyllä hyvästä sydämmestä, Germain", vastasi ukko Maurice. "Kyllä minä tiedän, että sinä rakastit tytärtäni, että sinä teit hänet onnelliseksi ja että, jos sinä olisit voinut tyydyttää kuolemaa menemällä itse hänen sijastaan, niin Katerine vielä olisi elossa tänäkin päivänä ja sinä nyt makaisit hautuumaan mullassa. Katerine kyllä ansaksikin olla niin rakastettu, ja jos sinä et voi unhottaa häntä, niin emme sitä voi mekään. Mutta enhän minä vaadikaan sinua unhottamaan. Herramme tahto oli, että hänen piti lähteä täältä, eikä kulu päivääkään, jona me rukouksissamme, ajatuksissamme, sanoissamme ja töissämme emme osoittaisi hänelle, että pidämme kunniassa hänen muistoansa ja että olemme murheissamme hänen poismenostaan. Mutta jos hän voisi puhua sinulle toisesta maailmasta ja ilmoittaa tahtonsa, niin hän käskisi sinua etsimään äitiä hänen pikku orvoillensa. Siispä pitää nyt löytää vaimo, joka ansaitsee päästä hänen sijaansa. Se ei juuri ole mikään helppo etsintä, mutta ei siltä mahdotonkaan, ja kun vain löydämme sinulle sellaisen, niin sinä rakastat häntä yhtä suuresti kuin minun tytärtänikin, koska sinä olet kunniallinen mies ja opit olemaan hänelle kiitollinen siitä, että hän täyttää meidän tahtomme ja rakastaa sinun lapsiasi."
"Niin, isä", sanoi Germain, "kyllä minä teen tahtonne mukaan, kuten aina olen tehnyt."
"Pitääpä tunnustaa, poikaseni, että sinä olet aina totellut ystävällisiä ja hyviä neuvoja, joita perheesi päämies on sinulle antanut. Koettakaamme sen tähden yhdessä valita sinulle uutta vaimoa. Ensinnäkin minun ajatukseni on, että sinun ei pidä ottaa ihan nuorta tyttöä. Sellainen ei ollenkaan sovi sinulle. Nuoret ovat ajattelemattomat, ja koska kolmen lapsen kasvattaminen on kokonainen taakka, varsinkin jos ne ovat syntyneet toisesta äidistä, niin sinun pitää saada kunnon ihminen, joka on oikein vakava ja hellä ja ahkera. Jos hän ei ole jotakuinkin sinun ikäisesi, niin tuskinpa hänellä on kylliksi järkeä sitoutua sellaisiin velvollisuuksiin. Nuoren tytön mielestä sinä olet liian vanha ja sinun lapsesi liian nuoret. Hän lakkaamatta valittelisi ja sinun tapsillesi tulisi huono hoito."
"Siitä juuri minäkin olen levoton. Ajatelkaahan, jos hän niitä pikku raukkoja kohtelisi pahoin, vihaisi ja rääkkäisi?"
"Herra varjelkoon!" vastasi ukko; "mutta häijyt naiset ovat näillä seuduin harvinaisemmat kuin hyvät, ja hullutpa me olisimme, jos emme valitsisi sellaista, joka sopii kaikin puolin."
"Se on totta, isä! onhan täällä hyviä tyttöjä meidän kylässämme:
Louise, Sylvaine, Claudie, Marguerite. Niin, ketä te tahtoisitte?"
"Hiljaa, hiljaa, poikaseni; kaikki ne tytöt ovat liian nuoret tai liian köyhät taikkapa liian kauniit, sillä pitää sekin ottaa lukuun, poikaseni. Kaunis vaimo ei aina ole yhtä ymmärtäväinen kuin joku toinen."
"Tahdotteko siis, että minun pitäisi ottaa ruma?" kysäsi Germain vähän levottomasti.
"En, en minä rumaa, sillä sen vaimon tulee lahjoittaa sinulle lapsia, eikä mikään ole surettavampaa kuin rumat, heikot ja kivulloiset lapset. Terve, vielä kukoistava vaimo, ei kaunis eikä ruma, sellainen sopisi sinulle paraiten."
"Kylläpä näen", sanoi Germain, vähän surumielisesti hymyillen, "että täytyisi varta vasten luoda erityinen vaimo, jos mieli löytää sellaista, kuin te tahdotte, varsinkin kuin te ette huoli köyhästä, eikä rikkaita ole helppo saada, ainakaan leskimiehen."
"Entä jos se nainen olisi itse leski, Germain? Niin, lapseton leski, jolla olisi sievä omaisuus."
"En minä tunne ketään sellaista tässä kunnassa."
"En minäkään, mutta onpa niitä muualla."
"Teillä on joku ehdolla, isä; sanokaa yhtä hyvin heti suoraan."