NELJÄS KERTOMUS.
Tofano jättää eräänä yönä vaimonsa ulos, ja kun tämä ei pääse pyynnöillä sisään, niin hän on hukuttautuvinaan kaivoon heittäen siihen ison kiven. Tofano menee ulos ja juoksee paikalle, mutta silloin vaimo tulee sisään, sulkee hänet lukitun oven taakse ja haukkuu ja häpäisee häntä.
Arezzossa oli kerran rikas mies, jota kutsuttiin nimeltä Tofano. Tämä oli saanut vaimoksi erään sangen kauniin naisen nimeltä Ghita, josta hän tuli yhtäkkiä, tietämättä miksi, mustasukkaiseksi. Kun Ghita sen huomasi, niin hän pahastui siitä, ja kun hän oli kysynyt monta kertaa mieheltään, mikä oli hänen mustasukkaisuutensa syy, eikä Tofano osannut vetää esiin mitään muita kuin tuollaisia ylimalkaisia ja huonoja, niin pälkähti vaimon päähän antaa hänen läkähtyä siihen pahaan, jota hän suotta pelkäsi.
Ja kun hän huomasi, että muuan nuorukainen, joka oli hänen arvostelunsa mukaan sangen nuhteeton, haaveksi hänestä, niin ryhtyi hän hänen kanssaan salaisesti välejä pitämään. Ja kun sitten hänen ja nuorukaisen välillä asiat olivat niin pitkällä, ettei puuttunut muuta kuin ryhtyä toteuttamaan teoissa sanoja, niin päätti Ghita keksiä keinon tähänkin.
Hän tiesi, että hänen miehellään oli muiden pahojen tapain joukossa sekin, että hän rakasti juomista, ja nyt alkoi Ghita ei ainoastaan tuota hänen tapaansa hyväksyä, vaan sangen usein miestään siihen kavalasti yllytelläkin. Ja niin pitkälle vaimo ajoi asiansa, että sai melkein joka kerta, kun hänen aikeensa sitä vaativat, miehensä johdetuksi juomisesta juopumukseen. Ja kun hän näki, että Tofano oli hyvin päissään, niin hän pani hänet nukkumaan ja lähti sitten kohtaamaan rakastajaansa, ja jatkoi sittemmin huolettomasti monta kertaa näitä kohtauksiaan hänen kanssaan. Ja niin suuresti hän alkoi luottaa Tofanon juopumukseen, että hän uskalsi ei ainoastaan kuljettaa rakastajan kotiinsa, vaan lähti joskus viettämään suuren osan yöstä hänen taloonsakin, joka ei ollut sieltä kaukana.
Mutta kun rakastunut nainen tähän tapaan jatkoi niin sattui poloinen mies kerran huomaamaan, ettei Ghita, vaikka yllytteli häntä juomaan, juonutkaan itse mitään. Siitä heräsi Tofanon epäluulo, että ehkäpä oli asianlaita niinkuin se olikin, nimittäin, että vaimo juottaa hänet humalaan voidakseen sitten toteuttaa halujaan, sillaikaa kun hän nukkuu. Ja koska hän tahtoi koettaa, oliko asia siten, niin tekeytyi hän eräänä iltana, vaikkei ollut sinä päivänä juonut, niin humalaiseksi sekä puheissaan että käytöksessään kuin olla saattaa. Vaimo uskoi tämän ja arveli, ettei miehen tarvitse enempää juoda, ja pani hänet hyvin kiireesti nukkumaan. Ja sen tehtyään hän, niinkuin hänen tapansa oli ollut joskus tehdä, lähti ulos ja meni rakastajansa taloon ja viipyi siellä aina keskiyöhön saakka.
Kun Tofano kuuli, ettei vaimo enää ollut kotona, niin hän nousi ylös, meni ovelle ja lukitsi sen sisältä. Ja sitten hän asettui ikkunaan, nähdäkseen vaimonsa palaavan ja osoittaakseen hänelle, että hän oli huomannut hänen tapansa. Ja niin kauan hän siinä oli, kunnes vaimo palasi.
Kun Ghita tuli kotiin ja näki olevansa suljettu ulos, niin joutui hän suureen tuskaan ja koetteli, eikö hän saisi ovea auki väkivallalla.
Tofano salli tätä jonkun aikaa ja sanoi sitten: Vaimo, sinä ponnistat voimiasi turhaan, sillä tänne sisälle et voi päästä. Mene, palaja sinne, missä olet tähän saakka ollut, ja ole varma, ettet tule tänne enää milloinkaan, ennenkuin olen antanut sinulle tästä asiasta sukulaistesi ja naapurien läsnäollessa sen kunnian, minkä sinä ansaitset!
Vaimo alkoi silloin Jumalan armon tähden rukoilla, että Tofano suvaitsisi avata hänelle, sillä hän ei ollut muka tullut sieltä, josta mies luuli, vaan öitsimästä erään naapurin naisen luota, koska yöt olivat pitkät eikä hän voinut nukkua eikä valvoa yksinään kotona.
Mutta rukouksista ei ollut mitään hyötyä, sillä tuo elukka miehekseen oli päättänyt, että kaikkien arezzolaisten oli saatava tietää heidän häpeänsä, jota ei kukaan vielä tiennyt.
Kun vaimo näki, ettei rukoileminen auttanut häntä, niin turvautui hän uhkauksiin ja sanoi: Jos et sinä avaa minulle, niin teen sinut onnettomimmaksi ihmiseksi, mitä maailmassa on.
Tofano vastasi hänelle: Ja mitä sinä voit minulle tehdä?
Ghita, jonka järjen Amor oli jo neuvoillaan teroittanut, vastasi: Ennenkuin kärsin häpeää, jonka sinä vääryydellä tahdot minulle tehdä, heittäydyn tähän kaivoon, joka on tässä lähellä. Ja kun minut sitten löydetään siitä kuolleena, niin ei ole ainoatakaan, joka uskoisi muuta kuin että sinä olet juovuksissa heittänyt minut sinne. Ja silloin sinun joko täytyy paeta ja kadottaa kaikki, mitä sinulla on, ja elää maanpaossa, tai sinulta leikataan murhaajana pää poikki, niinkuin todellakin olet.
Nämä sanat eivät kääntäneet Tofanoa mitenkään hänen typerästä aikeestaan. Sentähden vaimo sanoi: Kas niin, nyt en voi enää kärsiä tätä sinun kiusantekoasi! Jumala antakoon sinulle anteeksi. Korjaa pois edes värttinäni, jonka jätän tänne.
Ja tämän sanottuaan meni Ghita yössä, joka oli niin pimeä, että tuskin olisi voinut nähdä kadulla toinen toistaan, kaivoa kohti, otti mahdottoman suuren kiven, joka oli kaivon vieressä, ja pudotti sen kaivoon huutaen: Jumala antakoon minulle anteeksi.
Kun kivi ehti veteen, sai se aikaan kovan loiskauksen, ja kun Tofano kuuli tämän, uskoi hän varmasti, että Ghita oli heittäytynyt kaivoon. Siksi otti hän sangon ja köyden ja syöksyi nopeasti ulos häntä auttamaan ja juoksi kaivolle. Mutta kun vaimo, joka oli piilossa lähellä talon ovea, näki hänen juoksevan kaivolle, niin hän pujahti sisään, lukitsi oven ja meni ikkunaan ja sanoi: Viini sopisi miedontaa vedellä silloin, kun sitä juodaan, eikä vasta yöllä.
Tämän kuullessaan Tofano huomasi, että häntä oli vedetty nenästä, palasi ovelle, ja kun hän ei päässyt sisään, niin hän alkoi pyytää, että Ghita avaisi hänelle.
Mutta silloin Ghita heitti hiljaiset puheet, kuten oli siihen saakka tehnyt, ja alkoi melkein huutaen: Kautta pyhäin haavain, sinä kelvoton juoppo, et pääse tänne sisään tänä yönä. Minä en voi enää kärsiä näitä sinun tapojasi, minun täytyy näyttää koko maailmalle, millainen sinä olet ja mihin aikaan sinä palaat yöllä kotiin.
Tofano, joka oli puolestaan kiivastunut, alkoi käyttää karkeita sanoja ja huutaa. Ja silloin naapurit, jotka kuulivat melun, nousivat ylös ja tulivat, sekä miehet että naiset ikkunoihin, ja kysyivät, mikä siellä oli.
Ghita alkoi itkeä ja sanoi: Se on tuo kurja mies, joka tulee illoin juopuneena luokseni kotiin tai nukkuu kapakoihin ja palaa sitten tähän aikaan. Kun minä olen kärsinyt sitä kauan eikä siitä ole ollut apua ja koska en voi enää kärsiä, niin tahdoin tehdä hänelle tämän häpeän ja sulkea hänet ulos, nähdäkseni, parantuuko hän.
Tofano-elukka sanoi taas toisaalta, miten asia oli, ja uhkasi vaimoaan kovasti. Mutta silloin vaimo sanoi naapureille: Nyt näette, millainen mies hän on! Mitä sanoisitte, jos minä olisin tuolla kadulla niinkuin hän on, ja hän olisi täällä kotona niinkuin minä nyt olen? Kautta Jumalan, en usko, että te luulisitte hänen siellä puhuvan totta. Tästä voitte hyvin arvata hänen luontonsa. Hän sanoo näet, että minä olen tehnyt sitä, mitä minä uskon juuri hänen itsensä tehneen. Hän luuli peloittavansa minua heittämällä jotain, en tiedä mitä, kaivoon. Mutta kunpa Jumala olisi suonut, että hän olisi todellakin heittäytynyt sinne ja hukkunut! Siten olisi viini, jota hän on juonut liiaksi, tullut kerrankin vedellä laimennetuksi.
Naapurit, sekä miehet että naiset, alkoivat kaikki sättiä Tofanoa ja sanoivat häntä syylliseksi ja haukkuivat häntä siitä asiasta, mistä hän moitti vaimoaan. Ja lyhyessä ajassa levisi meteli naapurista naapuriin, niin että viimein Ghitan sukulaisetkin saivat siitä tiedon. Nämä tulivat paikalle, ja kun he olivat kuulleet asian yhdeltä ja toiseltakin naapurilta, ottivat he Tofanon ja antoivat hänelle sellaisia iskuja, että hän oli kuin ruhjottu.
Sitten he menivät sisään, ottivat Ghitan tavarat ja palasivat hänen kanssaan kotiinsa, uhaten Tofanoa vielä pahemmalla.
Kun Tofano näki, miten hullusti hänen oli käynyt ja että hänen mustasukkaisuutensa oli huono opas, niin hän pyysi eräitä ystäviä välittäjiksi, koska hänen rauhansa riippui hänen vaimostaan. Ja hän onnistuikin saamaan kaikessa sovussa vaimonsa takaisin kotiinsa ja lupasi hänelle, ettei hän enää koskaan ole mustasukkainen. Ja sitäpaitsi hän antoi Ghitalle luvan täyttää kaikki mielihalunsa, kunhan tekisi sen niin viisaasti, ettei mies sitä huomaisi. Ja niin kävi hänelle kuin tuhmalle talonpojalle, joka selkäänsä saa ja kättä antaa.
Eläköön siis rakkaus ja kuolkoot riidan paholaiset ja kaikki hänen joukkionsa.