XXXII
MITÄ MINUSTA TAHDOTTE?
Sittenkin kaikki minua etsivät, kaikki tahtovat kanssani jutella, kyselevät minusta itseltäni ja toisilta. Eräs tiedustelee minulta, kuinka voin, olenko toipunut, onko ruokahaluni kohentunut entiselleen, kävelenkö ulkosalla — eräs toinen tahtoo saada tietää, teenkö työtä, olenko jo saanut valmiiksi kirjan ja aionko ryhtyä uutta kirjoittamaan. Tuo laihankalpea saksalaisapina tahtoo kääntää teokseni kielellensä, tuo hassahtava nuori venakko pyytää minua kirjoittamaan itseäni varten oman elämäkertani, amerikkalainen neiti tahtoo välttämättä saada minusta viimeiset tiedot, amerikkalainen herra lähettää vaunut ovelleni, jotta lähtisin hänen kerallansa aterioimaan ja esittämään hänelle tunnustuksiani, eräs koulutoverini ja kymmenen vuoden takainen jaaritteluveikkoni haluaa saada minut lukemaan itselleen mitä kirjoitan sitä mukaa kuin saan valmiiksi, maalaaja-ystäväni vaatii minua istumaan liikkumatta hänen edessään tuntikausia, jotta hän voi minut kuvata, sanomalehtimies tahtoo tietää, missä asun, mystikko-ystäväni, millaisessa tilassa on sieluni, käytännöllinen ystäväni, kuinka on lompakkoni laita, seuran presidentti määrää minut pitämään esitelmän, henkevä signora kehoittaa minua käymään useammin hänen luonansa teetä juomassa, jotta hän saa kuulla, mitä arvelen Jeesuksesta Kristuksesta ja äskettäin paikkakunnalle saapuneesta kädenkatsojasta…
Minne hiiteen olenkaan joutunut! Mitä oikeutta on teillä toisilla rasittaa minun oloani, varastaa aikaani, nuuskia sieluani, imeä minusta ajatuksia, tahtoa minua kumppaniksenne, uskotuksenne ja reportteriksenne? Kuka minä mielestänne olen? Olenko kenties palkattu näyttelijä, jonka tulee joka ilta esittää älyn komediaa teidän korvapuusteja kaipaavien naamojenne edessä? Olenko kenties ostettu ja maksettu orja, jonka tulee totella teidän joutilaiden oikkuja ja tarjota nöyrästi lahjaksi kaikki, mitä tiedän ja teen? Olenko kenties bordellin ilotyttö, jonka tulee nostaa hametta ja kohottaa paitaa kenen hyvänsä hyvinpuetun herrasmiehen viittauksesta?
Minä olen ihminen, joka tahtoi elää sankarillista elämää ja tehdä maailman itselleen siedettävämmäksi. Jos minä jonakin heikkouden, yksinäisyyden tai hädän hetkenä sinkoan maailmaan jonkin sanojen puolittain sammuttaman kiihkeän vihanilmauksen, jonkin kuvahelyihin puetun unelman, ottakaa se vastaan tai heittäkää pois — mutta älkää minua kiusatko.
Minä olen vapaa ihminen, — kaipaan vapautta, minun täytyy saada olla yksin, kahden kesken oman itseni kanssa haudoskella mielessäni kaikkia häpeitäni ja kaikkia surujani, minun täytyy saada nauttia auringosta ja tien kivistä ilman seuralaisia ja ilman keskusteluja, kasvoista kasvoihin itseni kanssa, oman sydämeni soitantoa kuunnellen. Mitä te minusta tahdotte? Minä painatan, mitä tahdon sanoa, annan, mitä tahdon antaa. Teidän uteliaisuutenne etoo mieltäni, teidän kohteliaisuutenne nöyryyttävät minua; teidän tarjoamanne tee myrkyttää minut. Minä en ole velassa kenellekään, ja tilinteolle minun olisi käytävä ainoastaan Jumalan kanssa, jos hän olisi olemassa.