KUUDES KOHTAUS.
Wilho. Urhonen (parran-ajo-aseinensa).
URHONEN. Hyvää päivää, ystäväni.
WILHO (itseksensä). Ihan kuin kutsuttu! (Kovempaa.) Jumal' antakoon,
Urhonen! (Itsekseen.) Alan siinäpaikassa yritykseni.
URHONEN. Vallesmanni ei ole kotona, ja tänään on parran-ajon päivä!
WILHO. Hänellä on ollut vastoin-käymistä, ja silloin hän tavallisesti pyrkii ulos.
URHONEN. Mutta parta hänen leuassansa! se on minulle häpeäksi. Jos se ei ole minulle häpeäksi, niin kärpäseltä lennossa pistän silmän puhki.
WILHO. Olkaa huoletta. Täällä olette kuitenkin kylläksi partaa ajaneet.
URHONEN. Kylläksi partaa ajaneet. Mitä on tapahtunut? Minä pelästyn! minä olen niin pahoilla mielin.
WILHO. Voi, teitä luikkaria! elkäätte olko niin typerä olevinanne.
URHONEN (yhä kiinteällä tarkastuksella, mutta ymmärtävinään Wilhon puhetta). Mitä?
WILHO. Loistavia toivoja!
URHONEN. Kyl'! kyllä-ä.
WILHO. Niin, kellä on onnea, niin!
URHONEN. Niin, niin, kellä on! (hieroo käsiänsä).
WILHO. Tuolla — hm?
URHONEN (nyykähyttää päätänsä). Hm — hm.
WILHO. Leikki ja leimu — hm.
URHONEN (niinkuin ennenkin). Hm — hm!
WILHO. Onnellinen mies!(likistää hänen kättänsä ja menee).
URHONEN. Halia!
(Wilho menee ulos ovesta oikealle.)