KOLMAS KOHTAUS.
Franziska. v. Tellheim.
FRANZISKA.
Tekö se olitte sittenkin? — Olin kuulevinani teidän äänenne. — Mitä haluatte, herra majuri?
v. TELLHEIM.
Mitäkö haluan? — Mitä neitisi tekee? — Tule!
FRANZISKA.
Hän on juuri lähdössä ajelemaan.
v. TELLHEIM.
Yksinkö? ilman minua? mihin?
FRANZISKA.
Oletteko unohtanut, herra majuri?
v. TELLHEIM.
Hulluko sinä olet, Franziska? — Minä ärsytin häntä, ja hän loukkaantui: nyt pyydän häneltä anteeksi, ja kyllä hän antaa.
FRANZISKA.
Mitä? — Senkin jälkeen kun otitte sormuksen takaisin, herra majuri?
v. TELLHEIM.
Haa! — silloin olin aivan sekaisin. — Nyt vasta ehdin taas sormusta ajattelemaan. — Mihin sen pistinkään? — (Hän etsii sitä.) Tässä se on.
FRANZISKA.
Sekö se on? (Hänen pistäessään sen jälleen taskuunsa, syrjään.) Kunpa hän ymmärtäisi katsoa sitä tarkemmin!
v. TELLHEIM.
Hän pakotti minut sen ottamaan katkerin mielin. — Olen jo unohtanut sen katkeruuden. Täysi sydän ei sanoja punnitse. — Mutta hän ei myöskään hetkeäkään epäröi ottamasta sormusta jälleen. — Ja onhan minulla vielä hänen sormuksensa.
FRANZISKA.
Sitä hän odottaa omansa sijaan takaisin. — Missä se sitten on, herra majuri? Näyttäkäähän toki sitä minulle.
v. TELLHEIM.
(vähän hämillään). Olen — unohtanut — pistää sen sormeeni. — Just — Just tuo sen minulle tuossa tuokiossa.
FRANZISKA.
Toinen on kai jotenkin toisensa näköinen; näyttäkäähän sitä; katselen sellaisia kovin mielelläni.
v. TELLHEIM.
Joskus toiste, Franziska. Tule nyt
FRANZISKA
(syrjään). Hän ei näy mitenkään haluavan päästä erehdyksestään.
v. TELLHEIM.
Mitä sanot? Erehdyksestäkö?
FRANZISKA.
Se on erehdys, sanon minä, jos luulette, että ottaessanne neidin yhä vielä tekisitte hyvän kaupan. Hänen oma omaisuutensa ei ole kovinkaan suuri; vähänkin itsekkäitten laskujen johdosta voi se holhoojien käsissä hävitä kuin tuhka tuuleen. Hän odotti kaikkea hyvää enoltaan, mutta tuo julma eno —
v. TELLHEIM.
Mitä hänestä! — Eikö minussa ole miestä kerran korvaamaan hänelle kaikki? —
FRANZISKA.
Kuuletteko? Hän soittaa; minun täytyy mennä sinne.
v. TELLHEIM.
Minä tulen sinun kanssasi.
FRANZISKA.
Taivas varjelkoon! Hän on nimenomaan kieltänyt minua puhelemasta teidän kanssanne. Tulkaa edes Vähän jälkeenpäin. — (Menee huoneeseen.)