IV KOHTAUS.
Anisja ja Akulina, (joka tulee ulos, sitoen huivia päähänsä).
Anisja. Minnekäs sinä?…
Akulina. Minnekö? Käski Maria tätiä mennä hakemaan. "Pyydä", sanoo, "sisartani luokseni. Minä kuolen kohta, niin pitää häntä vähän puhutella."
Anisja. (itsekseen.) Sisartaan pyytää luokseen. Voi minun päiviäni! Voi, voi! Varmaan tahtoo hänelle rahat antaa. Mitä minä nyt teen! Voi, voi! (Akulinalle.) Elä mene! Minnekä sinä?
Akulina. Tätiä hakemaan.
Anisja. Elä mene, sanon minä. Minä käyn itse hakemassa; mene sinä joelle vaatteita huuhtomaan. Muuten et iltaan saakka saa valmiiksi.
Akulina. Mutta hänhän käski minun mennä.
Anisja. Mene, minne sinut laitetaan. Minä käyn itse Marfaa hakemassa. Ota puserot tuosta aidalta!
Akulina. Puserotko? Vaan jos et sinä menekään? Ja hänhän käski.
Anisja. Kun kerran sanoin, niin menen. Missäs Anjutka on?
Akulina. Anjutka? Vasikoita vartioi.
Anisja. Lähetä hänet tänne; eihän ne pois juokse. (Akulina ottaa liinavaatteet ja menee.)