IX KOHTAUS.
Samat ja Pjotr. (Kämpii rappusille, varoen kädellään seinää vasten,
ja huutaa heikolla äänellä.)
Pjotr. Miks’ette kuule, kun huudetaan. O — oih! Anisja, kuka tääll’ on? (Vaipuu penkille.)
Anisja. (Tulee esiin nurkan takaa.) Mitä ulos ryömit? Olisit maannut, missä makasit.
Pjotr. Menikös se tyttö Marfaa hakemaan, vai?… Niin on vaikea… Oih, jospa jo kuolema tulisi pikemmin…
Anisja. Ei sill’ ole aikaa, — lähetin hänet joelle. Jahka kerkiän, niin menen itse.
Pjotr. Lähetä Anjutka! Missä hän on? Oih, kun on vaikea! Oih, kuolema on käsissä!
Anisja. Itsekin lähetin häntä etsimään.
Pjotr. Oih! Missä hän on?
Anisja. Missä lie, senkin vietävä.
Pjotr. Oih, en jaksa enää. Sisuksia polttaa. Ihan kuin näverillä kaivaa. Miksi te jätitte minut, kuin minkäkin koiran… ei ole kuka juotavaakaan antaisi… Oih!.. Lähetä Anjutka luokseni!
Anisja. Tuossahan tuo on. Anjutka, mene isän luo.