IX KOHTAUS.
Akim, Akulina, Anjutka ja Nikita.
Nikita. (Koettaa näyttää selvältä.) Elä suutu minuun, isä. Vai luuletko, että olen päissäni? Minä voin kuitenkin tehdä suorastaan vaikka mitä, sillä juoda saa kyllä, kun vain on järki tallella. Ja minä saatan sinun kanssasi, isä, heti paikalla puhella. Kaikki asiat muistan. Muistan, että rahoista puhuit, kun hevonen kuoli. No, se on kaikki mahdollista sovittaa. Sillä se on kaikki minun vallassani. Jos olisi kovin suuri summa rahaa tarpeen, niin silloin olisi odottaa pitänyt, vaan nyt voin vaikka mitä! Kas täällä ne ovat.
Akim. (Laittelee yhä lahkeitaan.) Äh, ei ole, hyvä mies, kevätkeli keliä…
Nikita. Mitä sinä tarkoitat? Vai eikö ole päihtyneen puhe puhetta. Sitä elä epäile, juodaan teetä. Ja minä voin vaikka mitä, kaikki asiat voin suorittaa.
Akim. (Puistaa päätään.) Oh, höh — höh — hoo!
Nikita. Kas täss’ on rahat. (Ottaa taskustaan lompakon, selailee seteleitä ja ottaa esille kymmenen ruplan setelin.) Ota ja osta hevonen! Ota ja osta hevonen, sillä minä en isääni unhota. Enkä jätä vaikka mikä olisi, sillä sinä olet isäni. Se, ota! Minun ei ole sääli vähääkään niitä antaa. (Menee ja pistää setelin Akimin käteen, Akim ei ota sitä.)
Nikita. (Tarttuu käteen.) Ota, sanon minä, kun annetaan. Minun ei ole sääli antaa.
Akim. Mutta minä, näetsen, en voi ottaa, en voi, näetsen, kanssasi haastaakaan, sillä sinussa ei ole ihmisen muotoakaan, näetsen, jälellä enää.
Nikita. En päästä, ennenkuin otat. (Pistää setelin Akimin käteen.)