XXXIV.
Kun Pierre pihoja ja kujia kierrettyään oli päässyt takasin Grusinskin puutarhan luo Povarskajan kulmaan, ei hän ensi hetkenä tuntenut sitä paikkaa, josta hän oli lähtenyt lasta hakemaan, sillä se oli kasaantunut niin täyteen kansaa ja tulipalosta pelastettuja tavaroita. Paitsi venäläisiä perheitä tavaroineen oli täällä myöskin muutamia erilaisissa pukimissa olevia ranskalaisia sotamiehiä. Pierre ei kiinnittänyt näihin mitään huomiota. Hän jouduttautui etsimään virkamiehen perhettä antaakseen lapsen äidille ja mennäkseen uudelleen pelastamaan muita. Pierrestä tuntui, että hänellä oli jotain vielä paljon ja kiireellistä tekemistä. Kuumuudesta ja juoksusta lämmittyään tunsi Pierre tänä hetkenä suonissaan entistä voimakkaammin sitä nuoruutta, virkeyttä ja päättäväisyyttä, joka hänet oli vallannut silloin, kun hän oli lähtenyt lasta pelastamaan. Tyttönen oli nyt tyyntynyt ja pidellen kätösillään kiinni Pierren kauluksesta hän katseli ympärilleen kuin villi elukan poikanen. Pierre katsahti silloin tällöin tyttöään eikä voinut olla hieman hymyilemättä. Hänestä tuntui, että hän näki jotain liikuttavan viatonta lapsen pelokkaissa, sairaalloisissa kasvoissa.
Kun Pierre saapui taannoiselle paikalle, ei siellä ollut virkamiestä eikä tämän vaimoa. Pierre tunkeutui nopein askelin väkijoukkoon ja tarkasteli ihmisten kasvoja. Tällöin hän tuli huomanneeksi grusialaisen tahi armenialaisen perheen, jonka muodosti kaunismuotoinen, hyvin vanha mies, jolla oli itämaalaiset kasvot, päällä lyhyt umpinuttu ja uudet saappaat, sekä samantyyppinen vanha eukko ja nuori nainen. Tämä aivan nuori nainen näytti Pierrestä idän kauneuden täydellisyydeltä jyrkän kaartuvine mustine kulmakarvoineen ja hämmästyttävän hennonpunaisine ihanine kasvoineen, joilla ei ollut mitään ilmettä. Hujanhajan heitettyjen tavaraläjien ja väkijoukon seassa hän näytti muhkeassa silkkipuvussaan ja heleän sinisessä huivissaan, joka peitti hänen päänsä, hennolta ansarikukalta, joka on heitetty hangelle. Hän istui nyyttien päällä eukon takana ja katsoi liikkumattoman suurine, tummine silmineen, joita kattoivat pitkät ripset, maahan. Hän näytti tuntevan kauneutensa ja oli senvuoksi peloissaan. Nämä kasvot hämmästyttivät Pierreä siinä määrin, että hän kiireestään huolimatta kääntyi aidan viertä kulkiessaan muutamia kertoja katsomaan kaunotarta. Kun Pierre ei löytänyt niitä, joita hän etsi, pysähtyi hän ja rupesi silmäilemään ympärilleen.
Pierre ja lapsi hänen sylissään pistivät nyt entistä enemmän silmiin ja hänen ympärilleen kerääntyi muutamia venäläisiä miehiä ja naisia.
— Oletko kadottanut jonkun, rakas ihminen? — Itse taidatte olla jalosukuisia vai mitä? Kenenkäs se tuo lapsi on? — kyseltiin häneltä.
Pierre vastasi, että lapsi on erään mustapukuisen naisen, joka oli istunut tässä kohden sekä kysyi, eikö kuka tuntisi naista ja mihin hän on poistunut.
— Ne taitavat olla Anferovit, — sanoi eräs vanha djakon kesakkonaamaiselle akalle. — Herra armahtakoon, Herra armahtakoon, — lisäsi hän ominaisella bassoäänellään.
— Eihän ne Anferovia ole, — sanoi akka. — Anferovit läksivät jo aamulla. Lapsi on joko Marja Nikolajevnan tahi Ivanovien.
— Hän sanoo sitä naiseksi, vaan Marja Nikolajevna on rouva, — virkkoi eräs herraspalvelija.
— Ettekös te tunne, hänellä on pitkät hampaat, laiha... — sanoi Pierre.
— Sitte se onkin Merja Nikolajevna. Ne läksivät puutarhaan, kun nuo sudet tähän viskasi, — sanoi akka ranskalaisiin sotamiehiin viitaten.
— Oo, Herra armahtakoon, — tokasi taas djakon.
— Menkää te sinne, ne ovat siellä. Hän se on se sama. Yhä itki ja tuskaili, — sanoi taas akka. — Hän se on. Tuonne noin.
Mutta Pierre ei kuunnellut akkaa. Hän oli muutaman tuokioisen aikaa katsonut silmiään hellittämättä siihen, mitä muutaman askeleen päässä hänestä tapahtui. Hän katseli armenialaista perhettä ja kahta ranskalaista sotamiestä, jotka olivat tulleet armenialaisten luo. Toinen sotamiehistä, pieni, liukaselkeinen mies oli sinisessä sinellissä, joka oli vyötetty nuoralla. Päässä oli korkea patalakki, jalat olivat paljaat. Toinen, joka erityisesti herätti Pierren huomiota, oli pitkä, kumaraharteinen, valkoverinen ja laiha mies, liikkeiltään hidas ja kasvoilla tylsä ilme. Tämä sotamies oli pörhökarvaisessa viitassa, sinisissä housuissa ja jalassa suuret kenkärajot. Pieni ranskalainen, joka oli sinisessä sinellissä ja paljain jaloin, sanoi heti jotain armenilaisten luo mentyään ja tarttui ukon jalkoihin, jolloin viimemainittu heti rupesi riisumaan saappaitaan. Toinen pysähtyi kaunottaren viereen ja katsoi tähän ääneti, liikkumatta, kädet housuntaskuissa.
— Ota, ota lapsi, — virkkoi Pierre tyttöstä ojentaen ja käskevästi ja nopeasti kääntyen akkaan. — Anna sinä hänet heille! — lisäsi hän melkein ärjäsemällä akalle, laski lapsen maahan ja kääntyi taas katsomaan ranskalaisia ja armenialaista perhettä.
Ukko istui nyt jo paljain jaloin. Pieni ranskalainen sotamies oli kiskonut saappaat ukon jalasta ja läiskytteli niitä vastakkain. Ukko puheli jotain itku kurkussa, mutta Pierre kuuli sitä vain ohimennen. Koko hänen huomionsa oli kiintynyt pitkään ranskalaiseen, joka nyt vetelästi heiluen läheni nuorta naista, otti kädet taskustaan ja tarttui kaunottaren kaulaan.
Armenialainen kaunotar istui vain entisessä liikkumattomassa asennossaan pitkät silmäripset painuksissa eikä näyttänyt ollenkaan näkevän eikä tuntevan, mitä sotamies hänelle teki.
Sillä aikaa kun Pierre otti ne muutamat askeleet, jotka erottivat hänet ranskalaisista sotamiehistä, ehti pitkä ranskalainen sotarosvo riistää nuoren naisen kaulassa olevan helminauhan, jolloin nainen tarttui kaulaansa ja kirkasi vihlovalla äänellä.
— Laissez cette femme![287] — sähisi Pierre vimmastuneena, tarttui pitkän ranskalaisen olkapäihin ja heitti tämän syrjään.
Sotamies kaatui, nousi ylös ja juoksi tiehensä. Mutta hänen toverinsa, heitettyään saappaat käsistään, paljasti miekkansa ja astui uhkaavasti Pierren eteen...
— Voyons, pas de bêtises.[288] — karjasi hän.
Pierre oli joutunut semmoiseen vimman huumaukseen, jossa hän ei muistanut mitään ja jossa hänen voimansa kasvoivat kymmenkertaisiksi. Hän hyökkäsi käsiksi paljasjalkaiseen ranskalaiseen ja ennenkuin tämä ehti ojentaa asettaan, löi Pierre hänet nurin ja alkoi peltoa nyrkeillään. Väkijoukosta kuului hyväksymishuutoja, vaan samassa puhalsi kulman takaa ranskalainen ulanipatrulli. Ulanit laskivat juoksujalkaa Pierren ja ranskalaisen luo ja piirittivät nämä. Mitä tämän jälkeen tapahtui, siitä ei Pierre muistanut mitään. Hän muisti vain hämärästi, että hän oli jotain lyönyt, että häntä oli lyöty ja vihdoin tunsi hän kätensä olevan sidotut ja ranskalaisten seisovan hänen ympärillään ja tarkastavan hänen vaatteitaan.
— Il a un poignard, liutenant,[289] — olivat ensimäiset sanat, jotka Pierre tajusi.
— Ah, un arme! — virkkoi upseeri ja kääntyen paljasjalkaiseen sotamieheen lisäsi: — c'est bon, vous direz, tous cela au conseil de guerre. — Sitte hän sanoi Pierrelle: — parlez-vous français, vous?[290]
Pierre katseli ympärilleen veristynein silmin eikä vastannut. Hänen kasvonsa mahtoivat näyttää erityisen pelottavilta, koska upseeri sanoi jotain kuiskaten, jonka jälkeen vielä neljä ulania erosi patrullista ja asettui Pierren kummallekin puolelle.
— Parlez-vous français? — toisti upseeri Pierrelle pysytellen loitolla hänestä. — Faites venir l'interprète.[291]
Väkijoukon takaa tuli pieni miehennaskali venäläisessä siviilipuvussa. Puheesta ja tamineista päättäen tunsi Pierre tämän ranskalaiseksi muutamasta moskovalaisesta myymälästä.
— Il n'a pas l'air d'un homme du peuple,[292] — sanoi tulkki mittaillen Pierreä silmillään.
— Oh, oh! Ça m'a bien l'air d'un des incendiaires, — virkkoi upseeri. — Demandez l'ui ce quil est?[293] — lisäsi hän.
— Kuka olet? — kysyi tulkki. — Sinun pitää vastata päälliköille, — sanoi hän.
— Je ne vous dirai pas qui je suis. Je suis votre prisonnier. Emmenez-moi![294] — sanoi Pierre yht'äkkiä ranskan kielellä.
— Ah, ah! — virkkoi upseeri kasvojaan rypistellen. — Marchons![295]
Ulanien ympärille keräytyi väkeä. Lähinnä Pierreä seisoi kesakkonaamainen akka tytön kanssa. Kun joukkue läksi liikkeelle, työntäytyi hän edelle.
— Mihinkä sinua nyt viedään, veikkoseni? — sanoi akka. — Mihinkäs minä sen lapsen panen, jos se ei ole heidän?
— Qu'est ce qu'elle veut cette femme?[296] — kysyi upseeri.
Pierre oli kuin päihdyksissä. Tämä huumaus vielä yltyi siitä, kun hän näki pelastamansa lapsen.
— Ce qu'elle dit? — kysyi Pierre. — Elle m'apporte ma fille que je viens de sauver des flammes, — sanoi hän. — Adieu![297] — ja tietämättä itsekään, miten häneltä pääsi tämä valhe hän läksi lujin, juhlallisin askelin marssimaan ranskalaisten välissä.
Tämä ranskalainen patrulli oli yksi niitä, joita Dureaunelen määräyksestä oli lähetetty ympäri Moskovaa ehkäisemään sotarosvousta ja varsinkin ottamaan kiinni murhapolttajia, jotka korkeimpien ranskalaisten päälliköiden kesken sinä päivänä syntyneen yleisen mielipiteen mukaan olivat syypäät tulipaloihin.
Muutamia katuja kierrettyään otti patrulli vielä kiinni viisi epäilyttävää venäläistä, — erään kauppamiehen, kaksi seminaarin oppilasta, musikan ja herraspalvelijan sekä näitä paitsi muutamia sotarosvoja. Mutta kaikista epäilyttävistä epäilyttävimmältä näytti kuitenkin Pierre. Kun kaikki kiinniotetut oli tuotu Subovin vallin luona olevaan yöpaikkaan, erääseen suureen taloon, johon oli muodostettu päävahti, sijotettiin Pierre ankarasti vartioituna muista erilleen.
[VIITESELITYKSET:]
[1] Herra veljeni, minä suostun palauttamaan herttuakunnan takasin Oldenburgin herttualle.
[2] Vuodattaa tai ei vuodattaa kansojensa verta.
[3] Herra veljeni.
[4] Kasakoita.
[5] Pyhä kaupunki Moskova.
[6] Eläköön keisari!
[7] Nyt pääsemme me sotaan! Oo, kunhan hän itse ryhtyy toimeen, kyllä silloin asiat sujuu. Jumal'aut! Tuolla hän on! Eläköön keisari! Täälläkös ne ovatkin ne Aasian arot. Kyllä on inhottava maa! Näkemään asti, Beauché, minä hankin sinulle Moskovan kauneimman palatsin. Näkemään asti! Onnea matkalle... Oletko nähnyt keisarin? Eläköön keisari! Jos minusta, Gerard, tekevät Indian kuvernöörin, niin panen minä sinut ministeriksi Kashemiriin, se on selvä juttu... Eläköön keisari! Hurraa, hurraa, hurraa! Pakenevat, lemmon kasakat. Eläköön keisari! Tuolla hän on! Näetkö? Minä näin hänet kahteen kertaan, aivan kuin sinut siinä. Pieni korpraali ... näin, kun hän antoi ristin eräälle ukolle. Eläköön keisari!
[8] Kenet tahtoo tuhota — siltä riistää järjen.
[9] Herra veljeni! Eilen sain tietää, että huolimatta siitä suoruudesta, jolla olen noudattanut velvollisuuksiani Teidän Keisarillista Majesteettianne kohtaan, ovat Teidän joukkonne menneet Venäjän rajojen yli, ja vasta nyt olen saanut Pietarista nootin, jossa kreivi Lauriston ilmottaa minulle tämän hyökkäyksen johdosta, että Teidän Majesteettinne pitää itseään vihamielisessä suhteessa minuun siitä saakka, kun ruhtinas Kurakin vaati valtakirjansa. Ne syyt, joilla Bassanon herttua perusteli kieltonsa antaa valtakirjat, eivät milloinkaan voisi pakottaa minua otaksumaan, että minun lähettilääni menettely on antanut aihetta hyökkäykseen. Ja todellakaan ei hän ollut saanut siihen määräystä, kuten hän itse on ilmottanut. Niin pian kuin olin saanut tästä tietää, ilmaisin hetimmiten tyytymättömyyteni ruhtinas Kurakinille käskien häntä entiseen tapaan täyttämään hänelle annetut tehtävät. Jos Teidän Majesteettinne ei halua vuodattaa meidän alamaistemme verta tämmöisen väärinkäsityksen tähden ja jos Te suostutte poistamaan joukkonne Venäjän alueilta, niin jätän huomioon ottamatta kaiken sen, mikä on tapahtunut ja sopimus käy meidän välillämme mahdolliseksi. Päinvastaisessa tapauksessa olen minä pakotettu torjumaan hyökkäyksen, jota minä puolestani en ole millään aiheuttanut. Vielä on Teidän Majesteetillanne mahdollisuus pelastaa ihmiskunta uuden sodan tuholta.
Pysyn j.n.e.
(Alkuperäisen on allekirjottanut) Aleksanteri.
[10] Neapelin kuningas.
[11] Eläköön kuningas!
[12] Nuo onnettomat eivät tiedä, että huomenna jätän heidät!
[13] Olen teistä tehnyt kuninkaan, että hallitseisitte minun, vaan ei oman mielenne mukaan.
[14] Erittäin hauskaa tutustua teihin, kenraali.
[15] No, kenraali, taitaa olla sota hankkeissa.
[16] Teidän Majesteettinne, minun Herra Keisarini ei halua sotaa, kuten Teidän Majesteettinne suvaitsee nähdä.
[17] Herra Balashevia.
[18] Kuninkuus velvoittaa.
[19] Ah, hyvä kenraali, minä toivon kaikesta sydämestäni, että keisarit sopisivat asian keskenään ja että sota, jota ei ole alettu minun tahdostani, päättyisi mitä pikemmin.
[20] En pidätä teitä kauempaa, kenraali; toivon menestystä tehtävällenne.
[21] Antakaa se minulle, lähetän sen keisarille.
[22] Teidän Majesteettinne! Keisari, herrani...
[23] Vasemman pohkeeni väriseminen on minulla suuri merkki.
[24] Kaikesta tästä olisi hän saanut kiittää minun ystävyyttäni. Oo, miten mainio olisi hallituskausi ollut!
[25] Miten mainio olisi voinut olla Aleksanterin hallituskausi!
[26] Hallitsijan on oltava armeijassa vain siinä tapauksessa, että hän on sotapäällikkö.
[27] Kunniasanan, että minulla on Veikselin tällä puolen 530 tuhatta miestä.
[28] Miten mainio hallitus voisi teidän hallitsijallanne sentään olla!
[29] En pidätä teitä enää, kenraali, te saatte kirjeeni keisarille.
[30] Pyhä Moskova.
[31] Kuten kaikki tiet vievät Roomaan, vievät kaikki tiet myöskin Moskovaan.
[32] Saada keisarilta nykäisy korvasta.
[33] Miksi te ette puhu mitään, keisari Aleksanterin ihailija ja hovimies?
[34] Hyvästi, Andrei! Muista, että onnettomuudet ovat Jumalalta ja etteivät ihmiset koskaan ole syyssä.
[35] Päävaikuttaja.
[36] Pöllöpää ... koko juttu menee nurin ... kyllä siitä jotain sotkua syntyy...
[37] Sitä sotaa oli kai käyty taktiikan kaikkien sääntöjen mukaisesti.
[38] Johan minä sanoin, että koko juttu menee päin hiiteen.
[39] Mitä tulee siihen mieheen, joka neuvoi, että leiri on varustettava Drissan rannalle, on hänen suhteensa minun mielestäni ajateltavissa vain kaksi mahdollisuutta, joko keltaiseen rakennukseen tai hirteen.
[40] Tuon italialaisen herran — kerrassaan mainio.
[41] Myöskin hyvä.
[42] Lapsen leikkiä.
[43] Eikö niin, teidän ylhäisyytenne?
[44] Tietysti, mitä selittämistä siinä vielä on?
[45] Antaudun!
[46] Keisari Napoleon.
[47] Neljäkymmentä kaksi.
[48] Keisari Aleksanteri? Venäjän kansa?
[49] Venäläinen Besuhof.
[50] Rakkaani.
[51] En tottavieköön tiedä, mihin olen sen pistänyt.
[52] Ranskan kielen puhuminen kadulla käy vaaralliseksi.
[53] Minun hyvin kunnioitettava vastaväittäjäni.
[54] Jota minulla ei ole kunnia tuntea.
[55] Tykin ruoka.
[56] Isäni.
[57] Havaintoja.
[58] Tykin ruoka.
[59] Hyvän ystävättärensä.
[60] Tyttärensä diplomaattisessa salongissa.
[61] Hyvin ansiokas mies.
[62] Ja hän jää puille paljaille.
[63] Tiedättekö suuren uutisen: ruhtinas Kutusof on sotamarsalkka.
[64] Lopultakin oikea mies.
[65] Mutta häntähän sanotaan sokeaksi, ruhtinas.
[66] Olkaa toki, kyllä hän näkee riittävästi.
[67] Tarkotetaan erästä La Fontainen kevytaiheista kertomusta. Suom. muist.
[68] Kerrotaan hänen punastuneen kuin neidon, jolle luetaan Jocondea ja sanoneen hänelle: hallitsija ja isänmaa palkitsevat teitä tällä kunnialla.
[69] Ehkä sydän ei ottanutkaan osaa.
[70] Tiedättekö, mitä hän sanoi keisarille?
[71] Tunnen hänet aikoja sitte.
[72] Moskova, tämän suuren keisarikunnan aasialainen pääkaupunki, Aleksanterin kansojen pyhä kaupunki, Moskova lukemattomine kirkkoineen, jotka ovat ulkomuodoltaan kiinalaisten pagodien näköisiä.
[73] No?
[74] Platovin kasakka.
[75] Hyvin terävä ja lörppö.
[76] Kasakka, joka ei tiennyt, minkälaisessa seurassa hän oli, koska Napoleonin vaatimattomuudessa ei ollut mitään sellaista, josta itämainen käsitys olisi havainnut hallitsijan läsnäolon, puheli tavattoman tuttavallisesti sota-asioista.
[77] Jos taistelu tapahtuu ennen kolmea päivää, voittavat ranskalaiset, jos taas myöhemmin, niin Jumala ties, miten sen käy.
[78] Nuori kasakka pakotti mahtavan puhetoverinsa hymähtämään.
[79] Tuo Donin lapsi.
[80] Heti kun Napoleonin tulkki oli ilmaissut sen kasakalle, ei kasakka, joka aivan kuin tyrmistyi, sanonut sanaakaan, vaan kulki edelleen laskematta silmiään kailottajasta, jonka nimi oli saapunut hänen korviinsa Idän arojen halki. Hänen puheliaisuutensa hävisi yht'äkkiä ja sen sijaan syntyi hänessä riemastuksen naivi, vaitelias tunne. Napoleon palkitsi häntä antamalla hänelle vapauden kuin linnulle, joka palautetaan kotipelloilleen.
[81] Kotipelloilleen palautettu lintu.
[82] Isäni.
[83] Kaikki tulee aikanaan sille, joka osaa odottaa.
[84] Eivät kuule sillä korvallaan ja siinä se paha piileekin!
[85] Kun ei ole varma asiastaan, ystäväni, silloin täytyy pidättyä.
[86] Semmoisia runoja, jotka ovat sovitetut valmeihin rytmeihin ja sepitetyt enimmäkseen lukijan huvittamiseksi. Tämmöisten runojen sepittämistä käytettiin myöskin seurapelinä. Suom. muist.
[87] Sulkeutukaa itseenne, sulkeutukaa lotjaan ja pitäkää varanne, ettei tämä lotja muuttuisi teille Charonin lautaksi.
[88] Hassunkurinen.
[89] Pisteliäs.
[90] Ritarini.
[91] Köyhä ylimys.
[92] Tunteehan sen jutun koko Moskova. Ihmettelen teitä kautta kunniani.
[93] Minkä jutun tuntee koko Moskova?
[94] Tuo rakastettava Vera.
[95] Ei, rouva.
[96] Ken pyytää anteeksi, se syyttää itseään.
[97] Hieman rakastunut tuohon nuoreen mieheen.
[98] Serkkuni.
[99] "Niin pian kuin Leppich on joutunut valmiiksi, muodostakaa miehistö hänen venettään varten luotettavista ja ymmärtäväisistä miehistä ja lähettäkää kuriiri kenraali Kutusoville ilmottamaan asiasta. Minä olen jo lähettänyt hänelle tiedon. Olkaa hyvä ja painakaa Leppichin mieleen, että hän ottaisi tarkoin huomioonsa sen paikan, johon hän ensi kerran laskeutuu, ettei vain erehtyisi eikä joutuisi vihollisen käsiin. On välttämätöntä, että hän sovittaisi liikkeensä ylipäällikön liikkeiden mukaan."
[100] Minä kestitän teitä leirillä.
[101] Meidän kesken.
[102] Erään laisia vallituksia.
[103] Piru vieköön!
[104] Vai niin, te siis tiedätte enemmän kuin kukaan muu.
[105] Sota täytyy rajottaa alueeseen. Sitä käsityskantaa en voi kiittää kylliksi.
[106] Tietysti, sillä tarkotuksenahan on vain vihollisen heikontaminen ja sen vuoksi ei tietystikään saata ottaa huomioon yksityishenkilöiden hukkaa.
[107] Tietysti.
[108] Rajottaa alueeseen.
[109] Alueeseen.
[110] Anna käydä lujemmin, anna käydä vain.
[111] Ei ole vankia. He pakottavat meidät tuhoamaan itsensä. 8en pahempi Venäjän armeijalle. — Anna vain käydä lujemmin.
[112] Hyvä on! Laskekaa herra de Beausset sisään ja Fabrier myös.
[113] Ymmärrän, Teidän Majesteettinne.
[114] Näkemään asti.
[115] Teidän Majesteettinne, koko Parisi suree poissaoloanne.
[116] Surkuttelen, että pakotin teidät tekemään niin pitkän matkan.
[117] Odotin tapaavani teidät ainakin Moskovan porttien luona.
[118] Rooman kuningas.
[119] Mainiota.
[120] Eläköön keisari! Eläköön Rooman ruhtinas! Eläköön keisari!
[121] Lyhyesti ja pontevasti,
[122] Teidän Majesteettinne on liian hyvä.
[123] Ja maailma olisi muuttunut muodoltaan.
[124] Viini on avattu, se täytyy juoda.
[125] No, Rapp, mitä luulette, käykö asiamme hyvin?
[126] Epäilemättä, Teidän Majesteettinne.
[127] Muistakaa, Teidän Majesteettinne, mitä suvaitsitte sanoa minulle Smolenskissa: viini on avattu, se täytyy juoda.
[128] Tuo poloinen armeija! Se on kovasti huvennut matkalla Smolenskista. Kohtalo on kuin irstas nainen, Rapp. Olen aina sanonut sen ja nytkin tuntuu minusta siltä. Mutta kaarti, Rapp, kaartihan on eheä?
[129] On, Teidän Majesteettinne.
[130] Onko kaartin rykmenteille jaettu korppuja ja riisiä?
[131] On, Teidän Majesteettinne.
[132] Entä riisiä.
[133] Meidän ruumiimme on elämän kone. Se on rakennettu sitä varten ja siinä on sen luonto; antakaa olla sen elämän rauhassa, puolustakoon se itse itseään, se saa aikaan enemmän kuin te sulloessanne sen täyteen lääkkeitä. Ruumiimme on kellon kaltainen, jonka täytyy käydä määrätty aikansa, kelloseppä ei voi sitä avata, vaan voi hoitaa sitä ainoastaan käsimielin ja sidotuin silmin. Niin, ruumiimme on elämän kone eikä mitään muuta.
[134] Huomenna saamme tekemistä Kutusovista.
[135] Vai niin! ikämiehiä siis!
[136] Tulikasteen johdosta.
[137] Suuri redutti, tuhoisa redutti, keskusredutti.
[138] Sanokaa Neapelin kuninkaalle, ettei vielä ole puolipäivä ja etten minä vielä näe selvästi shakkilautaani. Menkää...
[139] No, mitä asiaa teillä on?
[140] Teidän Majesteettinne, Prinssi...
[141] Hanhenpojalta, josta minä olen tehnyt kotkan.
[142] Hornan tulta.
[143] Menkää siitä...
[144] Rautaisten miesten.
[145] Vihollisen kotkista ja sotalipuista, joita oli tukuttain.
[146] 3,500 virstan päässä Ranskasta minä en anna tuhota kaartiani.
[147] Vanha herra järjestää elämänsä mukavasti.
[148] Vanhan herran itsepäisyyttä.
[149] Te siis ette luule, kuten muut, että meidän on peräydyttävä?
[150] Päinvastoin, teidän armonne, silloin kun asia on häälyvällä kannalla, jää se, joka lujimmin pysyy paikallaan, aina voittajaksi ja minun mielipiteeni...
[151] Vai vielä tahtovat!
[152] Teidän Majesteettinne?
[153] Vai vielä tahtovat! Antakaa niille!
[154] Taistelutanner oli suuremmoinen.
[155] "Venäjän sodan olisi pitänyt olla uusimpien aikojen mitä suotuisimman; se oli terveen järjen ja todellisten etujen sota, sota kaikkien rauhan ja turvallisuuden puolesta; se oli puhtaasti rauhanaatteinen ja konservatiivinen.
"Se oli suuren tarkotusperän, satunnaisuuksien lopettamisen ja rauhan vakiinnuttamisen sota. Uudet näköalat, uudet työalat olisivat auenneet ja ne olisivat olleet täynnä kaikkien hyvinvointia ja hyviä töitä. Europalainen systeemi oli perustettu, kysymyksessä olisi ollut vain sen järjestäminen.
"Tyydytettynä näistä suurista kysymyksistä ja aina tyyneenä olisi minullakin ollut oma kongressini ja oma pyhä liittoni. Nämä ovat ajatuksia, jotka minulta on varastettu. Tuossa suuressa hallitsijain kokouksessa me olisimme pohtineet harrastuksiamme kuin perheen kesken ja kansojemme kanssa olisimme suoriutuneet kuin kirjuri isäntänsä kanssa.
"Täten olisi Europa todellakin kohta muodostanut yhden ja saman kansan ja jokainen matkustaja, liikkuipa hän missä tahansa, olisi aina ollut yhteisessä isänmaassa.
"Minä olisin vaatinut, että kaikki joet olisivat olleet kaikkien purjehdittavissa, että meri olisi ollut yhteinen, että vakinaiset, suuret armeijat olisi supistettu aina hallitsijoiden kaarteihin asti.
"Ranskaan palattuani, tuohon suureen, voimakkaaseen, mahtavaan, rauhalliseen ja mainehikkaaseen isänmaahan, olisin julistanut sen rajat muuttumattomiksi; jokaisen tulevan sodan puolustussodaksi, jokaisen uuden aluelaajennuksen kansallisvastaiseksi; minä olisin liittänyt poikani keisarikuntaan; minun diktaturini olisi päättynyt ja hänen perustuslaillinen hallituskautensa olisi alkanut...
"Parisi olisi ollut maailman pääkaupunki ja ranskalaiset kaikkien kansojen kateuden esineenä!...
"Joutoaikani ja viimeiset päiväni olisin sitte omistanut keisarinnan avulla ja poikani kuninkaallisen kasvatuksen aikana sitä varten, että vähitellen olisin kulkenut oikeana talonpoikaismatkueena omilla hevosillani valtakuntani kaikki kolkat, kuunnellut valituksia, poistanut vääryyksiä, kylvänyt kaikille tahoille ja joka paikkaan rakennuksia ja hyviä töitä."
[156] "400,000 miehestä, jotka marssivat Veikselin yli, oli puolet itävaltalaisia, preussilaisia, saksilaisia, puolalaisia, böhmiläisiä, württembergiläisiä, mecklenburgilaisia, espanjalaisia, italialaisia ja neapelilaisia. Keisarillinen kaarti oli oikeastaan muodostettu kolmanneksi osaksi hollantilaisista, belgialaisista, Rheinin rantojen asukkaista, piemontilaisista, sveitsiläisistä, geneveläisistä, toskanalaisista, roomalaisista, 32:nen sotadivisionan, Bremenin, Hamburgin y.m. asukkaista. Tuskin oli siinä 140,000 ranskaa puhuvaa miestä.
"Venäjän retki maksoi Ranskalle oikeastaan alle 50,000 miehen. Venäjän armeija kadotti eri taisteluissa Vilnasta Moskovaan peräytyessään neljä kertaa enemmän kuin Ranskan armeija. Moskovan palo vei hengen 100,000 venäläiseltä, jotka metsiin paenneina kuolivat nälkään, viluun ja kurjuuteen. Lopuksi kärsi Venäjän armeija marssiessaan Moskovasta Oderille vuodenajan ankaruudesta. Vilnaan päästyään oli siinä ainoastaan 50,000 miestä, vaan Kalischissa ei ollut enää 18,000."
[157] Moskovan viereinen paikka. Suom. muist.
[158] Olipa pääni hyvä tai huono, mutta muuhun kuin siihen ei ole luottamista.
[159] Minun siis hyvät herrat on maksettava säretyt astiat.
[160] Je suis ne Tartare. Je voulus être Romain. Les Français m'appelèrent barbare. Les Russes Georges Dandin. Eli olen syntynyt tatarina. Olen tahtonut olla roomalaisena. Ranskalaiset ovat sanoneet minua raakalaiseksi. Venäläiset Georges Dandiniksi.
[161] Kas semmoista on miesten itsekkyys ja sydämettömyys! Sitä juuri olen odottanutkin. Nainen uhraa teille itsensä; hän kärsii ja tämmöisen palkan hän saa. Teidän Korkeutenne, mikä oikeus teillä on vaatia minulta tiliä rakkaussuhteistani ja ystävällisistä tunteistani? Hän on mies, joka on minulle ollut enemmän kuin isä.
[162] No, olkoon menneeksi, ehkä hänen tunteensa minua kohtaan eivät ole ihan isällisiä, mutta eihän minun ole sen tähden sulettava häneltä kotiani. Minä en ole mies, jotta kostaisin kiittämättömyydellä. Tietäköön Teidän Korkeutenne, että sydämeni tunteista minä teen tilin ainoastaan Jumalalle ja omalletunnolleni.
[163] Kuulkaa minua, Jumalan tähden.
[164] Naikaa minut ja minä olen oleva teidän orjanne.
[165] Se on mahdotonta.
[166] Teidän arvonne ei anna alentua minun kanssani avioliittoon, te...
[167] Lyhytliepeinen jesuiitta.
[168] Omantunnon johtaja.
[169] Armon vuodatus.
[170] Pitkäliepeinen.
[171] Anteeksiannettava synti vaiko kuoleman synti.
[172] Ymmärtäkäämme toisiamme, kreivitär.
[173] Helena, minun täytyy sanoa sinulle jotain. Minä olen saanut kuulla eräistä suhteista, jotka ... niin, tiedäthän itsekin. No niin, rakas lapseni, sinä tiedät, että sinun isäsi sydän iloitsee siitä, että sinä... Olet saanut kärsiä paljon... Mutta rakas lapseni... Tee, kuten sinua käskee sydämesi. Siinä koko minun neuvoni.
[174] Suljetussa seurassa.
[175] Kuulkaahan Bilibin, sanokaa minulle niin kuin sanoisitte sisarellenne, mitä minun on tehtävä? Kumpiko kahdesta?
[176] Tiedättekö, ettette te yllätä minua aavistamatta. Vilpittömänä ystävänänne olen kauan aikaa punninnut teidän asiaanne. Se on nähkääs siten, että jos te menette prinssille, niin silloin te ensin menetätte ainiaaksi mahdollisuuden päästä sen toisen puolisoksi ja lisäksi tulee hovikin tyytymättömäksi (tiedättehän, että kysymyksessä on sukulaisuussekotus). Jos te taas menette vanhalle kreiville, niin te luotte onnelliseksi hänen elämänsä ehtoon ja sitte te ylimyksen leskenä ... prinssi ei suinkaan saa alhaisempaansa teidät naidessaan.
[177] Sepä totinen ystävä! Mutta minähän rakastan kumpaakin enkä tahtoisi pahottaa kummankaan mieltä. Kummankin onnen tähden minä olen valmis uhraamaan henkeni.
[178] Oivallinen on nainen! Kas se se osaa kääntää asiat. Sitä se on kun panee kysymyksen ylösalasin. Hän tahtoisi olla kaikkien kolmen puoliso yht'aikaa.
[179] Ah! Hän rakastaa minua kovasti! Minun tähteni hän on valmis kaikkeen.
[180] Vaikka avioeroon.
[181] Ah, äiti hyvä, älkää puhuko tyhmyyksiä. Te ette ymmärrä mitään. Minun asemassani on velvollisuuksia.
[182] Ah, äiti hyvä, ettekö nyt käsitä, että Pyhä Isä, jolla on päästövalta...
[183] Ei, sanokaa hänelle, etten halua häntä nähdä, hän on suututtanut minut sillä, ettei ole pitänyt sanaansa.
[184] Kreivitär, jokaisella synnillä on anteeksiantamuksensa.
[185] "Rukoilen Jumalaa, että te, ystäväni, olisitte Hänen pyhän ja voimallisen varjeluksensa alla. Teidän ystävänne Helena."
[186] Uljuudestanne.
[187] Rakkaani, meidän kesken.
[188] Kakkaani, minä tiedän kaikki.
[189] Sepä se!
[190] Me olemme yleisen perikadon partaalla eikä minulla ole aikaa olla ystävällinen kaikille joilla on minulle asiaa.
[191] Kas niin, ystäväni, mitäs te nyt puuhailette, te omasta kohdastanne?
[192] En mitään.
[193] Annan teille rakkaani, ystävällisen neuvon. Laittautukaa täältä pois niin pian kuin mahdollista, sen minä teille sanon. Autuas se, joka osaa totella!
[194] Jesuksen seuran pyhien isien kynsiin.
[195] Rakkaani.
[196] Tuossa se nyt on viimeinkin se kuulu aasialainen kaupunki lukemattomine kirkkoineen, pyhä Moskova.
[197] Vihollisen valtaama kaupunki on neitseytensä kadottaneen neidon kaltainen.
[198] Tsaarin.
[199] Mutta minun lempeyteni on aina valmis palvelemaan voitetuita.
[200] Tuotakoon bojarit luokseni.
[201] Kokoontumispäivät tsaarien palatsiin.
[202] Rakas, hellä äiti parkani.
[203] Laitos, omistettu rakkaalle äidilleni.
[204] Äitini talo.
[205] Naurettavaksi.
[206] Ja kuitenkin täytyy hänelle sanoa koko totuus.
[207] Se on mahdotonta.
[208] Moskova on tyhjä! Mikä uskomaton tapaus!
[209] Ei onnistunut teatterikepponen.
[210] Valvoa rauhallisuutta Moskovassa ja saattaa asukkaat pois kaupungista.
[211] Tuossa se nyt on se rahvasjoukko, kansan pohjakerrosten lieju, roskaväki, jonka he ovat tyhmyydellään nostaneet pinnalle! Se tarvitsee uhria.
[212] Rahvasjoukko on kammottava ja inhottava. Ne ovat kuin susia, joita ei voi tyydyttää muulla kuin lihalla.
[213] Minulla oli muita velvollisuuksia. Täytyi tyydyttää kansa. Paljon on sortunut ja sortuu muita uhreja yhteisen edun tähden.
[214] Elämäni tie olisi ollut kokonaan toisin viitotettu.
[215] Yhteinen hyvä.
[216] Sopivaa tilaisuutta.
[217] Yhdellä iskulla löin kaksi kärpästä.
[218] Roskaväki, pelkuri ... yhteinen hyvä.
[219] Ammu!
[220] Korjatkaa nuo.
[221] Nuo onnettomat olivat vallanneet linnotuksen, anastaneet asepajasta kiväärejä ja ampuivat ranskalaisia. Muutamia heistä tapettiin miekoilla ja Kremli puhdistettiin heistä.
[222] Rostoptshinin hurjaa isänmaanrakkautta.
[223] Hyvää päivää, herrat!
[224] Oletteko te isäntiä?
[225] Asuntoa, asuntoa. — Ranskalaiset ovat kunnon poikia. Saakeli soikoon! Ei ruveta riitasille, ukkoseni.
[226] Mitä? Eikö tässä talossa kukaan osaa ranskaa?
[227] Oletteko haavottunut?
[228] En luule olevani. Suoriuduinpa onnellisesti tällä kertaa. Kuka on tuo mies?
[229] Ah, olen tosiaankin aivan epätoivoissani tapahtuman johdosta. Hän on onneton mielipuoli, joka ei ole tiennyt, mitä on tehnyt.
[230] Heittiö, tämän sinä vielä saat maksaa. Meidän mies on lempeä voiton jälkeen, mutta kavaltajille emme anna anteeksi.
[231] Te pelastitte minun henkeni. Te olette ranskalainen.
[232] Olen venäläinen.
[233] Kohta te saatte kertoa minulle koko jutun. Erittäin hauskaa on tavata maamiehiään. Mitä me teemme tuolle miehelle?
[234] Te olette pelastaneet henkeni. Te olette ranskalainen. Tahdotteko, että annan hänelle anteeksi. Minä annan hänelle anteeksi. Viekää pois tuo mies.
[235] Kun tulee tarvis, kutsutaan teitä.
[236] Kapteeni, heidän keittiössään on soppaa ja lampaanpaistia. Käskettekö tuoda?
[237] Kyllä, ja viiniä.
[238] Ranskalainen tai venäläinen ruhtinas inkognito.
[239] Olen teille kiitollinen hengestäni ja minä tarjoan teille ystävyyttäni. Ranskalainen ei koskaan unohda loukkausta enemmän kuin hyväätyötäkään. Ehdotan teille ystävyyttäni. Siinä kaikki, mitä voin teille sanoa.
[240] Kapteeni Ramball, 13:sta kepeästä rykmentistä, kunnialegionan ritari 7 p:n taistelusta.
[241] Tahdotteko nyt olla hyvä ja sanoa minulle, kenen kanssa minulla on kunnia keskustella näin miellyttävästi, sen sijaan että olisin joutunut sitoma-asemalle tuon hourun miehen luoti ruumiissani.
[242] Riittää. Ymmärrän teidän syynne, olette upseeri ... esikunta-upseeri ehkä. Olette kantaneet aseita meitä vastaan. — Se ei ole minun asiani. Olen teille kiitollinen hengestäni. Siinä kyllin. Olen kokonaan teidän palvelijanne. Oletteko aatelismies? Olkaa hyvä ja sanokaa ristimänimenne, muuta en kysy mitään. Herra Pierre, sanoitte... Mainiota. Siinä kaikki, joka minulle on tarpeen.
[243] Niin, rakas herra Pierre minun täytyy sytyttää hyvä kyntteli siitä, että te pelastitte minut tuolta huimalta mieheltä. Minulle, nähkääs, riittävät ne luodit, jotka jo ovat ruumiissani. Yhden sain Wagramissa ja toisen Smolenskissa. Ja tämä jalka, kuten näette, ei tahdo liikkua. Se on minulla muistona suuresta taistelusta lähellä Moskovaa 7 p:nä. Lempo vieköön, se oli mainiota! Olisi kannattanut nähdä, kokonainen tulenpaisumus. Saatte ylvästellä siitä, että olette antaneet meille aimo tehtävän, jumaliste toden totta! Vilustuksesta huolimatta, jonka siellä sain, olisin, kautta kunniani, valmis alkamaan kaikki uudestaan. Säälin niitä, jotka eivät olleet sitä näkemässä.
[244] Minä olin siellä.
[245] Soo, todellakin! Sitä parempi. Te olette reippaita vihollisia kuitenkin. Hyvin piti puoliaan iso redutti, vannon kautta piippuni. Ja kalliisti panitte te meidät maksamaan. Minä olin siellä kolme kertaa, se on yhtä varma kuin sekin, että te nyt näette minut. Kolme kertaa olimme tykkien kimpussa, kolme kertaa syöstiin meidät takasin kuin mitkäkin paperisotamiehet. Se oli kaunista, herra Pierre. Teidän grenadierinne olivat mainioita, jumaliste. Näin, miten heidän rivinsä kuusi kertaa sulkeutuivat ja miten he esiintyivät aivan kuin paraadissa. Erinomaista väkeä! Meidän Neapelin kuninkaamme, joka teki tehtävänsä kuin mies, huusi heille: bravo! Ha, ha! Sillä tavoin sitä! — Sitä parempi, sitä parempi, herra Pierre. Pelottavia taisteluissa, kohteliaita naisten seurassa, semmoisia ovat ranskalaiset, herra Pierre. Eikö totta?
[246] Mutta kuulkaa, sanokaapas, onko totta, että kaikki naiset ovat matkustaneet pois Moskovasta. On omituista, mitä he olisivat pelänneet?
[247] Eivätkös ranskalaiset naiset olisi paenneet Parisista, jos venäläiset olisivat tulleet sinne?
[248] Sepä vasta puhetta! Parisi... Parisi...
[249] Parisi on maailman pääkaupunki.
[250] Jollette te olisi sanoneet minulle, että olette venäläinen, olisin lyönyt vetoa, että olette parisilainen. Teissä on jotain, tuo...
[251] Olen ollut Parisissa, olen viettänyt siellä vuosikausia.
[252] Oo, senhän näkeekin hyvästi. Parisi!... Se ihminen, joka ei tunne Parisia, on pakana. Parisilaisen tuntee kahden penikulman päästä. Parisi — sen Talma, Duschévois, Potier, Sorbonne, bulevardit. Koko maailmassa on olemassa yksistään ja ainoastaan Parisi. Te olette olleet Parisissa ja pysyneet venäläisenä. Olkoon, siitä en minä teitä kunnioita vähemmän.
[253] Mutta palatkaamme teidän naisiinne, kerrotaan, että ne ovat hyvin kauniita. Mikä tyhmä ajatus lähteä hautautumaan aroille, kun Ranskan armeija on Moskovassa! He ovat laiminlyöneet mainion tilaisuuden. Teidän musikkanne kyllä tunnetaan, mutta teidän — sivistyneiden ihmisten — olisi pitänyt tuntea meidät paremmin. Me olemme ottaneet Wienin, Berlinin, Madridin, Neapelin, Rooman ja Varsovan, kaikki maailman pääkaupungit. Meitä pelätään, mutta myös rakastetaan. Ei haittaisi tuntea meitä lähemmin. Ja sitte keisari...
[254] Keisariko?...
[255] Keisari? Hän on jalomielisyys, lempeys, oikeus, järjestys, nero — sitä on keisari! Tämän sanon minä, Ramball, teille. Vakuutan teille, että olin kahdeksan vuotta sitte hänen vihollisensa. Mutta hän voitti minut, tuo mies. Hän sai minut valtaansa. Minä en voinut kestää nähdessäni sitä suuruutta ja mainetta, johon hän oli nostanut Ranskanmaan. Kun minä ymmärsin, mitä hän aikoi ja kun minä näin, että hän valmistaa meille laakeri-istuimen, sanoin minä itselleni: kas se on hallitsija ja minä antauduin hänelle. Semmoista se oli! Oo, rakas ystäväni, hän on sekä menneiden että tulevien vuosisatojen suurin mies.
[256] Onko hän Moskovassa.
[257] Ei, hänen tulonsa tapahtuu huomenna.
[258] Noiden württembergiläisten eversti on mainio mies. Hän on saksalainen, mutta siitä huolimatta reima mies. Vaan on saksalainen. Te siis osaatte saksaa?
[259] Mitä on saksaksi turvapaikka?
[260] Turvapaikkako? Turvapaikka on saksaksi — Unterkunft.
[261] Mitenkä te sanoitte?
[262] Saksalaiset ovat aika tolvanoita. Eikö totta, herra Pierre?
[263] Vielä pullo tuota moskovalaista bordoota, vai kuinka? Morel, meneppäs lämmittämään meille vielä pullollinen Morel!
[264] Mitä kummia, me olemme surullisia? Eiköhän teillä tosiaankin taida olla jotain minua vastaan? Tai ehkä teidän surunne johtuu asioiden tilasta?
[265] Kautta kunniani, puhumattakaan siitä, että olen teille kiitollinen, minä tunnen myöskin ystävyyttä teitä kohtaan. Enkö voisi jollain tavoin osottaa teille palvelustani? Vallottakaa minun mielialani. Olkoon kysymyksessä elämä tai kuolema. Minä sanon teille tämän käsi sydämellä.
[266] Kiitos.
[267] Ah, siinä tapauksessa juon teidän terveydeksenne.
[268] Niin, ystäväni, oikukkaat ovat kohtalon polut. Kuka olisi voinut sanoa minulle, että minusta tulee Bonaparten sotamies ja rakunakapteeni, kuten me häntä ennen mainitsimme. Mutta olenhan nyt Moskovassa hänen kanssaan. — Täytyy sanoa teille, ystäväni, että meidän nimemme on Ranskan vanhimpia.
[269] Kaikki tämä on ollut vain elämän puitteita, sen sisällyksenä on ollut rakkaus. Rakkaus! Eikö niin, herra Pierre? Vielä lasi.
[270] Oo, ne naiset, ne naiset!
[271] Burleski-rakkautta, toinen tyhmien.
[272] Muistelmia Saksasta, jossa miehet syövät kaalisoppaa ja jossa nuoret tytöt ovat liian vaaleaverisiä.
[273] Parisitar sielultaan.
[274] Minä pelastin teidän henkenne ja pelastin teidän kunnianne.
[275] Sepä merkillistä!
[276] Platoonista rakkautta, utupilviä...
[277] Tästä ei kuleta.
[278] Mitä se tuo tuossa tahtoo?
[279] Lapsi on tässä rakennuksessa. Ettekö ole nähneet lasta?
[280] Mitä se tuo tuossa höpisee, mene tiehesi.
[281] Lapsiko? Minä kuulin, että jokin kitisi puutarhassa. Miespaha luultavasti etsii poikaansa. Täytyy olla inhimillinen.
[282] Missä hän on? Missä hän on?
[283] Tuolla, tuolla!
[284] Odottakaa, minä tulen heti alas.
[285] Hoi pojat, kiiruhtakaa, kuuma tulee.
[286] Tässä on poikanne. Aa, tyttöhän se onkin, sen parempi. — Näkemään; asti. Täytyyhän olla inhimillinen. Olemmehan kaikki kuolevaisia.
[287] Antakaa sen naisen olla!
[288] Pysykää järjissänne!
[289] Hänellä on tikari, luutnantti.
[290] Soo, ase! — Kas niin, kertokaa kaikki tämä sotaneuvottelussa. — Puhutteko te ranskaa?
[291] Tuokaa tulkki.
[292] Hän ei ole rahvaanmiehen näköinen.
[293] Ohoo! Hän on suorastaan murhapolttajan näköinen. Kysykää, kuka hän on.
[294] En sano teille, ken olen. Olen teidän vankinne. Viekää minut.
[295] Lähdetään.
[296] Mitä se tuo nainen tahtoo?
[297] Mitä hän puhuu? Hän tuo minulle tyttäreni, jonka vast'ikään pelastin liekeistä. Hyvästi!