EDELLISET. JOLANTHA.
(Vaikka Jolantha on sokea, ovat hänen liikuntonsa vapaat ja tarkat. Ainoasti kuuntelevan asentonsa kautta silloin tällöin ja käsien ikäänkuin hapuilevista liikkeistä havaitsee, että häneltä näkö puuttuu. Silmät ovat auki, mutta usein alaspäin ja liikkuvat varsin vähän.)
JOLANTHA (ovessa).
Martha! Bertrand!
TRISTAN.
Ah, tuoss' on hän!
JOLANTHA.
Puhuihan joku.
(Menee äänen johdolla suoraan Tristania kohden.)
Ken on siellä?
TRISTAN
Outo,
Jok' anoo anteeks', ett' on huimapäänä
Hän paikan rauhaa häirinnyt ja teitä.
JOLANTHA
Sä kättä anna!
(Tristan antaa kättä.)
Et sä ole käynyt
Meill' ennen. Ääntäs en mä tunne. Kai
Sa Bertrandin tai Marthan kohtasit,
Kun tulit?
TRISTAN.
Ketäkään en kohdannut.
Mun saatti tänne muuan sattumus.
JAUFFRED (erikseen Tristanille).
Vähäisen Bertrandista tiedustelkaa!
JOLANTHA (kuunnellen).
Ken on sun mukanas?
TRISTAN.
Mun ystäväni,
Ritari, trubaduri näiltä seuduin.
JOLANTHA.
Olette tervetulleet kumpikin.
Käykäätte sisään, siell' on viileämpi.
JAUFFRED (kiireesti).
Jos suvaitsette sen, niin tänne jäämme.
(Erikseen Tristanille:)
Se kyll' on paras.
JOLANTHA (joka vielä pitää Tristania kädestä).
Kätesi on lämmin:
Ma suonen tykkimisen huomaitsen.
Sa varmaan palavoitsit matkalla.
Sun eikö ole jano? Maltappas,
Ma tarjoon sulle maljan viiniä.
(Menee sisälle huoneesen.)
TRISTAN.
Kuink' armas olento! ja jalot kasvot!
Mi lempeä ja hellä hiljaisuus
Niiss' on! Ja äänensä kuink' ihanainen!