JAUFFRED.
Jos ette te, niin minä.
(Menee sisään.)
TRISTAN.
Tuota hurjaa! —
Hän kutsuu häntä, — kuule! Kätehen
Hän tohtii häntä tarttua…
JAUFFRED (hämillänsä ulos tullen).
Nyt pois!
Ei voi hän herätä; — hän ompi jonkun
Salaisen loihtuvoiman vallassa.
Oi tulkaa! Hyvää en mä ennusta.
Olemme tunkenehet pyhyyteen,
Mik' uhkaa meitä kuolemalla.
TOISTAN.
Niin,
Pyhyyteen; ootte oikeassa. Mutta
Eloa — eikä kuoloa — se tarjoo.
Vaan — jättäkäämme tämä pyhä paikka,
Johonka tulemalla väärin teimme.
Hän nukkuu; — jalosti ei ole tehty.
Jos jäämme.