JAUFFRED.
Ah, huolissa te ootte;
Tuo kaunonen on viehättänyt teidät.
TRISTAN.
Kipeä oon ma. Hurmoksiss' on pääni.
Minusta on, kuin hiljainen tää laakso
Se määrä oisi, johon tähän asti
Oon pyrkinyt, kuin voitonhimoinen
Uljuuten' oikean sais levon täällä.
JAUFFRED (totisesti).
Tok' ette ole unhottanut, että
Teit' odottaapi kuningas René?
TRISTAN.
Niin, kuningas René! Oi, mitä huolin
Mä hänestä? Maakunnan, joka lailla
Ja oikeudella on meidän, jok'
On meidän miekoillamme valloitettu, —
Pitäiskö eestä sen mun kiinnittämän
Nuoruuten' hänen tyttäreensä, jot'
Ei kenkään tunne, kenkään ole nähnyt…
Kun mulla tääll' on…