MARTHA.
Sa luulet —?
BERTRAND.
Jumala suokoon, että hairahdun.
Mut ihmiset noin umpimieliset,
Noin harvapuheiset, kuin Ebn Jahia,
Mua kammottavat. Suoraan sanoen,
Mä pelkään moista, jolla mahti on
Niin kauhea kuin hällä. Sijallansa
Makaapi lapsi tuolla, kuin kuollut.
Tän miehen yksi vihka vaan, — ja tyttö
Kuin ihmeen kautta, hengetönnä taintuu.
Ei kelpaa se.