V.
Eräänä päivänä Ostrzynski sanoo minulle olevansa onnellinen, kun oli saanut Kazialta rukkaset, sillä sen kautta avautui hänelle uusia näköaloja, joista minulla ei voi olla vähintäkään aavistusta.
Se ilahuttaa minua tai oikeammin se on minusta aivan yhdentekevää.
Uskon, että Ostrzynski kyllä keinoja keksii tämän elämän varalle.
Kun hän piti Kaziaa silmällä, olivat tytön vanhemmat, etenkin herra Suslowski, hänen puolellaan. Vaikuttipa Ostrzynski vanhukseen siinä määrin, että tämä roomalainen näytti menettäneen arvokkuutensa. Kazia sitävastoin ei voinut Ostrzynskia tuttavuutensa ensi hetkestä saakka sietää. Se oli jonkunlaista tiedotonta vastenmielisyyttä, sillä olen varma siitä, että Kaziaa ei loukannut se, mikä hänessä loukkaa minua ja kaikkia muita, jotka lähemmin tuntevat hänen luonteensa. Hän on omituinen ihminen tai oikeammin sanoen omituinen sanomalehtimies.
Ei ainoastaan meillä, vaan kaikissa suurissa taide- ja kirjallisuuskeskuksissa on ihmisiä, joista me vastoin tahtoammekin tulemme kysyneeksi itseltämme: mistä johtuu heidän vaikutusvaltansa?
Minun ystäväni, "Leijan" toimittaja, kuuluu näihin. Kuka saattaisi uskoa, että Ostrzynskin merkitys ja menestys johtuu oikeastaan vain siitä, että hän ei pidä arvossa eikä kunnioita kykyjä, etupäässä kirjallisia, vaan suorastaan elää näiden halveksimisesta. Ja hän halveksii heitä niinkuin sellainen henkilö, joka täydellisen tarkkuutensa, varman, herkän älykkäisyytensä ja suuren neronsa tähden on seuraelämässä varma voitostaan.
Tarvitsee vain nähdä hänet kokouksissa, taiteilija- ja kirjailijapiireissä, juhlapäivällisillä kuinka halveksivan ivallisesti hän kohtelee ihmisiä, jotka luomisen alalla kykenevät aikaansaamaan kymmenen kertaa enemmän kuin hän, kuinka hän nutistaa heidät nurkkaan, kuinka hän hämmentää heidät logiikallaan, järkeilyllään, kuinka hän sokaisee heidät kirjallisella kaikkivallallaan.
Aina kun Swiatecki tätä ajattelee, vimmastuu hän siihen määrään, että mielensä tekisi iskeä Ostrzynskilta pää puhki. Mutta minua ei Ostrzynskin ylivalta lainkaan kiusaa. Todella kyvykkäät ihmiset ovat usein saamattomia, epävarmoja ja vailla kaikkea sanasukkeluutta ja henkistä tasapainoa… Mutta heti, kun todellinen kyky jää yksin, niin hän saa siivet, kun sitävastoin Ostrzynski siinä tapauksessa menee maata, sillä hänellä ei ole itselleen kerrassaan mitään sanottavaa.
Tulevaisuus on hänen kaltaistensa ihmisten kesken ylläpitävä järjestystä, määräävä arvoasteet ja osottava kullekin heistä oman paikkansa. Ostrzynski on viisas kyllä ymmärtääkseen tämän, mutta hengessään hän ivaa moista. Hänestä on tarpeeksi, että hän nykyhetkenä merkitsee paljon ja että hänelle osotetaan enemmän huomaavaisuutta kuin monelle muulle häntä kyvykkäämmälle.
Me maalaajat olemme vähemmän hänen tiellään. Saattaapa hän toisinaan "rummuttaa" jostakin kirjallisesta kyvystä, etenkin jos "Leijan" etu ja kilpailu "Päiväntasaajaan" nähden sitä vaativat. Muuten hän on hyvä toveri ja hauska mies. Minä puolestani voin sanoa pitäväni hänestä, mutta…
Piru vieköön Ostrzynskin, riittäköön tämä jo hänestä!…