XXIII.
Auttakaa! muuten minä kuolen nauruun…
Swiateckit ovat palanneet Parisista.
Rouva Swiatecka näyttelee taiteilijan rouvaa "kultaisesta bohèmesta". Herra Swiatecki käyttää silkkisiä paitoja, tukkaansa jakauksella ja suipoksi ajettua partaa…
Minä ymmärrän kaikki! Käsitän, että rouva Swiatecka saattaa tottua miehensä tapoihin ja luonteeseen, mutta millä ihmeen tavalla hän on päässyt käsiksi miehensä otsatukkaan, se jää minulle ikuiseksi arvotukseksi.
Swiatecki maalaa yhä vieläkin "raatojaan", mutta myöskin laatu- ja maisemakuvia. Hän menestyy hyvin. Maalaapa hän myöskin muotokuvia, mutta ne eivät onnistu häneltä yhtä hyvin, sillä ihon väritys muistuttaa aina "raatoja".
Vanhana ystävänä kysyn häneltä, onko hän onnellinen. Hän vastaa, ettei ole koskaan edes uneksunut sellaista onnea. Tunnustan, että Kazia tässä suhteessa on voittanut minun arveluni.
Minäkin olisin aivan onnellinen, jollei Eva olisi käynyt kivulloiseksi. Mutta siitä huolimatta on Eva raukka sangen viehättävä. Kuulin kerran yöllä, kuinka hän itki. Minä tiedän mitä se merkitsee. Hän ikävöi näyttämöä. Vaikenee, mutta ikävöi…
Olen alkanut maalata rouva Ostrzynskan muotokuvaa. Todellakin verraton nainen!
Suhteeni herra Ostrzynskiin ei estäisi minua enää… Ja jollen minä yhä vieläkin rakastaisi Evaa niin suunnattomasti, niin en tiedä…
Mutta minä rakastan Evaa suuresti — niin suunnattoman suuresti!
Henryk Sienkiewicz
Henryk Sienkiewicz on Puolan nykyisistä kirjailijoista etevin ja maailmankirjallisuuden suosituimpia historiallisen romaanin kirjottajia. Hän syntyi 1846, alkoi kirjailijatoimensa 1872 kannattaen nuorta edistyspuoluetta ja tuli 1876 huomatuksi matkakertomuksillaan Amerikasta. Julkaisi sittemmin joukon novelleja, jotka todistavat erinomaisia kirjailijalahjoja, mutta taantumuksellisia mielipiteitä; puhtaan taiteen edustajana hän on kuitenkin aina pysytellyt syrjässä politiikasta. Pitäen kirjailijatointaan aina isänmaallisena tehtävänä S. tahtoi antaa kansalleen terveellistä, voimakasta lukemista. V. 1883 alkoikin ilmestyä laaja historiallinen, kotimaisaiheinen romaanitrilogia, jonka ensimäinen osa "Tulella ja miekalla" herätti jo ilmestyessään oikeutetun suurenmoisen ihastuksen puolalaisissa. Seurasi taas joukko pienempiä teoksia, m.m. ylimielinen taiteilijahumoreski "Se kolmas" ja etevä psykologinen romaani "Ilman dogmia". V. 1895 ilmestyi sitten tuo maailmanmaineen saavuttanut, ainakin 30 kielelle käännetty romaani "Quo vadis?", jossa kuvataan sammuvaa pakanuutta ja syttyvää kristillisyyttä keisari Neron aikana. Viimeisistä S:n teoksista mainittakoon vielä "Ristinritarit" v:lta 1901.
Harva kirjailija on niin kansansa suosima kuin S.; sitä todistaa puolestaan hänen kirjailijatoimensa 25-vuotisjuhla, jolloin hän kansallislahjana sai maakartanon, jossa nykyään asuu. V. 1905 hänelle annettiin Nobelin kaunokirjallisuuspalkinto.