KEVÄT-ÄÄNIÄ.
Suli hanki. Meri vanki vapaana jo läikkyy. Metsiköissä viherjöissä kultajuovat välkkyy.
Taivahalta, korkealta tulvii valovirta. Yli tienoon helskyy vienoon kevättären pirta.
Kevät keito, sorja neito kutoo kankaitansa, vihantihin kukkasihin verhoo kumpujansa. — —
Kevätlehto, luonnon kehto meitä viehätyttää, unten maille, loistokkaille rinnan kaihot syttää.
Elon mailla, mutkikkailla talvi yhä kestää. Mutta unta ihmiskunta näkee keväimestä
Hehku, loista hallat poista valo veljeys-aatteen. Ylös naiset, suomalaiset alle punavaatteen.
Yhteisvoimin, tositoimin kohoo köyhäin huomen! Vapahaksi, ihanaksi luomme armaan Suomen.
Keväällä 1906.