MYRSKYSSÄ.
On ilmass' ukkosta ja mustanaan nyt taivon täyttää pilvet rankat. Hei punalippu ylös hulmumaan ja tankoon rautakourat vankat, näin myrskyhyn me uljaast' astutaan, ja lipun all' on rivit sankat.
— Ei rauhaan untelohon ihminen oo luotu mutta myrskypäihin. — Kun totuus poljetahan keinoksi vaan pyyteisihin itsekkäihin, niin silloin kutsu kuuluu ikuinen: et sortua saa päiviin näihin!
Ei sortua, vaan nousta pystypäin
kuin vakaa, vankkumaton vuori.
Nyt taivas leimutkoon ja pirstoiksi
jo menköhön sen musta kuori!
— Kun sää taas asettuu, niin meillekin
on elo toivokas ja nuori.
Mut jos me unteloina uinuttais', niin hukkuisimme kuohuin alle. — Hei, kaikki hereille ja hulmumaan taas punalippu taivahalle. — Sen juurella työn uljas armeija luo uuden ajan maailmalle.
1905.