PÄIVÄNPAISTEELLE.
Aatoksissa raskahissa, uuvuksissa monta päivää olin istunut. Kynä yksin seuranani, kenkään luokseni ei tullut. — Siitä huokailut. —
Silloin ikkunasta tulvit
päivänpaiste, riemunhellä.
Terve armahin!
Otsaani sä hyväellös,
kulmiani kultaellos.
ilost' itkenkin.
Helohohtos otsaltani ajatusten raskaan painon nostaa, keventää. Hetkinen — ja taasen jälleen orpous ja elon kurjuus, luokseni mun jää.