PIMEYS KATTAA.
Minne olemme joutuneet, kolkko on korpi ja yö on musta. Pimeys kattaa manteret, veet, ilma soi korppien koikotusta käärmehet, lierot, kavalat ja kierot ihmisiin ottavat asuinpaikan. — Minne olemme joutuneet?
Yö on musta, kansa vielä on pimeää matona sortajan edessä mankii maireena ruoskaa se suutelee. Pois on järki paennut kadonnut rehtiys suomalaisten. Ne liehakoi, tekevät kunniaportit joista valheen ja vääryyden antavat sisään käydä — Minne olemme joutuneet?
On niin pimeää, liekö aurinko radaltaan horjahtanut, vaiko ihmiset näkönsä menettäneet. Eivät he näe, eivät ne kuule ajatella enään harva osaa, puhua ei rohkene kukaan, ja valhe kunniaporteista sisään käy.
Minne olemme joutuneet?
Kolkko on korpi, musta yö.
Häpeän kansaani sen naisia, miehiä
jos teen siinä väärin, niin minua syyttäkää.
Kovin on pimeää…
Keväällä 1003.