TYÖMIEHILLE.
Pää pystyssä ja katsehessa raudan kestävyys se miehen käytöstä.
Ja yksi vaan, jonk' eessä kunniata tehtäköön se suur' on ihmisyys.
Pois kullan kumarrus, pois nuoleminen sortajaimme jalkain ja tästä alkain vain tasa-arvo olkoon vaatimus.
Pää pystyssä ei röyhkeästi, mutta arvokkaasti ja suorin kielin käyköön haasti. Pois sanat verhotut ja imartelut hunajaiset, työmiesten huulille ne eivät kelpaa.
Pää pystyhyn myös silloinkin kun toiset taipuu. Työkansa paljaaks riistetty sä uhri järjestelmän julman sä tiedä kautta vankilain ja kidutusten totuus voittaa, ei liehakoitsijain se jälkiä oo koskaan kulkenut.
Pää pystyssä, et oikeutta pyytämällä saa sen saamiseen on toiset keinot.
Työkansa Suomenmaan sä lausuntosi laske vaakaan, kun kaikki verhottu on myrskypilviin, ja kasvaa sekasorto, mielivalta, jonk' eessä ryömiminen tavaks' tulee.
Pää pystyhyn jok' ainoalla, jota ryysyt verhoo, ja jolta koti autioks' on lyöty. Jo koittaa täytyvi sen tilipäivän, joka sortajalta lyö murskaks istuimen ja sijaan nostaa lait uudet, pyhän kansanvallan tuon ainoon oikeuden tukipylvään.
Työkansa Suomenmaan vuossatain kahlehet sä ratko, katko ja voittos voita. Yks' vain sun töittes olkoon mitta, määrä: Suur ihmisyys.