VAIVAIS-ANTERO.
Minne kulkueen on tie?
Rattahat on ränstyneet,
niillä kirstu koruton,
vetäjänä laiha hepo.
— Ruumissaattue se lie,
jotain oottaa haudan lepo.
Kukahan nyt kuollut on?
— Vanha Vaivais-Antero siin' on viime matkallaan. Hänkin oli aikanaan oivallinen ojanluoja. Vanhoillansa väsyi jo, kunnes sitten vaivastalo vanhuksen ol' viime suoja.
Vanhus kuoli. Viimeinen tää on matka. Seppeleet pois on, saattoväki myöskin. Katson hiljaa aatellen: »Unhotettuna sä meet; samoin suorit elos' työskin».