SISÄLLYS:
Alkulause.
Q. Horatius Fiaccuksen elämä ja teokset.
Runoudesta:
Yleisiä runoutta koskevia sääntöjä.
Erityisiä näytelmärunoutta koskevia sääntöjä.
Runoilijat.
Alkulause.
Nicht als Muster, sondern zur
Anregung für andre Uebersetzer.
Goethe käännösnäytteestä Byronin Don Juanista.
Vaikka Horatiuksen kuulu kirje Runoudesta (De arte poetica) yhä edelleen maamme opiskelevien keskuudessa on kylläkin suosittu teos, se ei kuitenkaan, omituista kyllä, tähän asti ole suomalaisessa asussa ilmestynyt. Näin ollen olen sopivaksi katsonut saattaa julkisuuteen tekemäni suorasanaisen käännöksen, jättäen runopukuisen suomennoksen laatimisen kykenevämpien huoleksi. Koska käännös etupäässä on aiottu latinan kieltä opiskelevain tarpeeksi, olen suomentaessani jotenkin tarkasti, melkeinpä orjallisesti seurannut alkutekstiä. Tuskin saattaakaan kirjeen runsasaineisen, monisärmäisen sisällyksen takia aikaansaada sujuvaa, kaikille selvää käännöstä muuten kuin aivan vapaasti suomentamalla tai mukailemalla.
Suomennokseni olen miltei kauttaaltaan sovelluttanut G. Krügerin julkaisemaan tekstiin (Des Q. Horaiius Flaccus Satiren und Episteln. 2 Bd. Episteln. 14 Aufl. besorgt von Dr. Gustav Krüger. Leipzig 1900). Paitsi kotimaassa ilmestyneitä C. Synnerbergin selityksiä (Q. Horatii Flacci De arte poetica liber med inledning och förklaringar. Helsingfors 1868) olen käännöksen hyväksi käyttänyt tärkeimmät muualla julkaistut painokset, selityskirjat ja apuneuvot.
Helpottaakseni yleisölle kirjeen ymmärtämisen olen alkuun asettanut lyhyen yleiskatsauksen runoilijan elämään ja teoksiin sekä varustanut käännöksen tarpeellisimmilta selityksillä.
Helsingissä, syyskuulla 1904.
K. J. Hidén.
Q. Horatius Flaccuksen elämä ja teokset.
Q. Horatius Flaccus syntyi joulukuun 8 p. v. 65 e.Kr. Venusian pikkukaupungissa (nyk. Venosa) Apulian ja Lukanian rajalla Etelä-Italiassa. Hänen isänsä, joka oli vapautettu orja, halusi vähäisistä varoistaan huolimatta antaa lapselleen niin hyvän kasvatuksen kuin siihen aikaan oli mahdollista. Koska hän ei tahtonut panna poikaansa Venusiassa olevaan alkeiskouluun, muutti hän perheineen Roomaan, missä nuori Horatius isänsä huolellisen valvonnan alaisena jatkoi koulunkäyntiään.
Päätettyään lukunsa Roomassa siirtyi Horatius Athenaan harjoittaakseen etupäässä filosofisia opintoja. Kaikki opinnot jäivät kuitenkin kesken, kun Horatius Caesarin surman jälkeen syksyllä v. 44 Brutuksen kehoituksesta, liittyi tasavallan puolustajien riveihin. Hän ottikin osaa Philippi'n onnettomaan taisteluun v. 42, pakeni ja palasi jälleen Italiaan.
Kun Horatiuksen isävainajan maatila sillä välin voittajien toimeenpanemassa maanjaossa oli joutunut toisiin käsiin, läksi hän saatuaan armahduksen pääkaupunkiin hankkiaksensa itselleen jonkinmoisen toimen. Hän saikin vähäpätöisen kirjurinviran, mikä hänelle soi riittävän toimeentulon sekä kylliksi aikaa runoilemiseen. Kuten Horatius eräässä runopaikassa itse kertoo, saattoi varattomuus hänet koettamaan runoilua.
Runoelmillaan Horatius ennen pitkää pääsi Rooman silloisen runoilijapiirin tuttavuuteen ja suosioon. Myös kaikkien tieteiden ja taiteiden innokas suosija Maecenas kiinnitti huomionsa häneen sekä liitti hänet ystäväpiiriinsä. Antamalla Horatiukselle pienehkön maatilan, Sabinumin, Sabinilaisvuorilla Tiburin (nyk. Tivoli) läheisyydessä hankki Maecenas hänelle huolettoman toimeentulon. Siellä raikkaan luonnon helmassa Horatius enimmäkseen eleli, kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa runoelmiaan valmistellen.
Maecenaan välityksellä pääsi Horatius myös hallitsijan keisari Augustuksen ystävyyteen. Vaikka Horatius vilpittömästi tunnusti sen rauhan ja onnen, minkä Augustus oli koko valtakunnalle tuottanut, pysyttäytyi hän synnynnäisestä riippumattomuuden-halustaan etäämpänä keisarin houkuttelevista tarjouksista huolimatta.
Vähän jälkeen Maecenaan kuoleman päättyi Horatiuksen elämä marraskuun 27 p. v. 8 e.Kr. Hänen ruumiinsa haudattiin Esqvilinus kukkulalle Maecenaan haudan viereen.
Horatiuksen teokset ovat seuraavat:
Oodit (Odae l. Carmina), 4 kirjaa, ynnä Vuosisataislaulu (Carmen saeculare).
Epoodit (Iambi l. Epodi).
Satiirat (Satirae l. Sermones), 2 kirjaa.
Runokirjeet (Epistulae), 2 kirjaa.
Viimeiseen ryhmään kuuluu toisen kirjan viimeisenä runokirjeenä se kyhäelmä, jolle vanhastaan sisällyksen mukaan on annettu nimitys Ars poetica eli De arte poetica. Kuten kirjeen osoitteesta näkyy, on se omistettu eräälle Pisolle, jolla kirjeestä päättäen oli kaksi täysikasvuista poikaa. Emme kuitenkaan tiedä kuka tämä ylhäissukuinen Piso oli emmekä myöskään mikä seikka oli aiheuttanut runokirjeen lähettämisen hänelle ja hänen pojilleen. Useimmat ovat olettaneet runoilijan tarkoittaneen L. Calpurnius Pisoa, joka oltuaan konsuli ja kaupungin-päällikkö kuoli kahdeksankymmenvuotisena vanhuksena v. 32 j.Kr. Jos tämä otaksuma on oikea, on runoilija kirjeensä kyhännyt elämänsä loppuajalla v. 10 tai 9 e.Kr.
Mitään täydellistä runousoppia Horatius tietenkään ei ole suunnitellut, vaan hän on halunnut maailmankokemuksensa ja ihmistuntemuksensa johdolla ystävilleen ja aatetovereilleen julkilausua ajatuksensa ja mielipiteensä runoilijoista ja runoudesta. Huolimatta kaikista puutteellisuuksistaan ja epäselvyyksistään on tämä runokirje niin hyvin pirteän ja lennokkaan muotonsa kuin miellyttävän, aaterikkaan sisällyksensä takia kaikkina aikoina herättänyt paljon huomiota, saanut runsaasti ihailua osakseen sekä suuresti vaikuttanut maailmankirjallisuuteen.
Jos maalari tahtoisi yhdistää ihmisen päähän Yleisi &