KEVÄÄLLÄ 1918.
Jäät lähtevät —
jäät lähtee rannoiltamme,
ja meri hymyää, —
vaan meidän rinnoissamme
ei sula talven jää!
Jo linnut palajaa,
taas puista puistojen
soi kevätliverrykset rastahan, —
mut ihmissydän vain
ei valoon aueten,
ei ymmärtäin ja rakastain
käy toista vastahan!
Taas kevät saapuu —
taas sulaa sydän maan,
ja kukat aukenevat aurinkoon, —
mut sydän ihmisten
on kylmän talvinen
ja tyly tuntehille veljien!