MARTTYYRIEN KUORO.
Kansan synnit saimme kantaa,
kaiken, kaiken uhriks antaa.
Kaaduimme kuin uhriteuras,
kirot synkät meitä seuras.
Meihin iski vihan nuoli.
Ehkä meissä viha kuoli?
Ruumiin raatelivat, raivot,
murskasivat pään ja aivot.
Aatetta he tappaa eivät
voineet, vaikka hengen veivät!
Nouskoon verestämme uutta
aatteen, hengen aateluutta!
Nouskoon kansa toimen jalon,
harras palvelija valon!
Tuskamme ei mennyt hukkaan,
kunhan nousee kansa kukkaan,
lunastuksen oras terää
tekee, kansan henki herää.