RUBIINI.
Veripunainen rubiini, säihkyvä jalokivi,
niin hiotuin särmin kuin hienoin runon rivi
sa välkyt valkokädessä kaunottaren,
joka salinsa sohvalla keskellä loiston aren
runokirjalla haukotustaan peittää,
ikävystyen pöydälle vihkon heittää,
sydänverten hehkua hohkavan, tunteiden tulta —
jalohelmiä, vanteena säkeiden taottu kulta. —
Sa lainata saat verenpolttosi hohdon muille,
koristukseksi sormille, kauloille jauhotetuille, —
kuin sielunsa säteilyn runous salongeille,
sydämille tyhjille, kylmille, kellastuneille!