IV
Niin kylminä syystuulet henkää, niin kolkko on muistojen maa, — ei enää armas vastahani riennä.
On kuolleet ruususi rakkaat
ja liljat ja tulppaanit, —
ja sydämeni unelma on kuollut.
Kuin paljahat, mustat oksat,
kuin kelmeät lehdet maan,
niin kuihtunutta elämää on muistot.
Vaan kalliimpi kaikkea mulle on muistosi kuitenkin, oi elon kadotettu paratiisi!