RAKKAUS
Ei myrskyt, tuiskut, pakkassäät voi estää mua luokses saapumasta! Ei talvenviima katsehes, vaikk' ois se kylmä niinkuin Manalasta! Sun sydämesi sulatan ma hehkullani, jot' ei Etna voita, sun sytytän ma lemmellä, mi onneen kutsuu ihmiskohtaloita. Sen valtaa mahtavampaa ei oo alla koko taivaan avaruuden, se valtijas on maailmain ja Luoja kaiken elon ikuisuuden. Se yksin Vapahtaja on, sen valtaa vaikka tunnusta ei aika; se salaa saapuu kaikkein luo, ja kerran kaikki valloittaa sen taika. Muu kaikki katoo, hukkuu pois, — maan peittää yö, ei enää aamu koita! — se yksin vain on ikuinen ja ikuisesti luo se maailmoita.