RIKOS
Teit väärin, väärin sa mulle, teit väärin sa itselles, kun elämän huuman annoit sa tallata rakkautes.
Sitä luonto ei anteeks anna,
se rikkojat kostolla lyö,
ja tuskat sydäntä kahden
kuin hehkuva hiillos syö.
Ja ma luulen, että sen polton vain laineet lääkitä voi: meren aavan lempeä laulu vain yksin lohtuna soi.