TOUKOKUUN YÖ
Yö toukokuun, ah, kunpa vielä voisin kuin ennen taikasi ma tuntea! Taas leyhyy kevät-tuore läntinen tuolt' yli kuutamoisen ulapan, kuin ennen puistoin puihin lehdet puhkee, kuin ennen tuoksuu vanhat tuomet taas, ja lemmenkylläisien lehväin alla onnellisna linnut uneksii.
Jää sulanut on sydämeltä maan, se herää syleilyhyn auringon: — se syttyy uuden rakkauden riemuun, kun armaansa sen valtaa hehkullaan. —
Te kevätsävelien vuolaat aallot, te kohden korkeutta ylenette ja väräjävin, ihmeellisin äänin maan, avaruuden kaiken täytätte. Oi vapahtakaa ihmissydämet te mailmat tulvahanne hukuttain!