SISÄLLYS:
Johdatukseksi.
I OSA:
Ketun kalansaalis.
Karhun kalanpyyntö.
Kettukarhun selässä.
Mistä päin nyt tuulee?
Karhun koreilemishalu.
Karhun, suden ja ketun yhteinen maanviljelysyritys.
Elojen jauhatus ja keittäminen.
Karhu miehen kera maanviljelijänä.
Voipytyt ja kumminakäynnit.
Eläimet maailmanloppua paossa eli syömässä toisiaan.
Eläimet toisen kerran yhteisellä metsätiellä eli kuollut ukko.
Susi ja kettu kuopassa 1-2.
Ketun ja jäniksen kiista juoksusta eli jäniksen ajo.
Ketun kyyti.
Susi kantelijana.
Kettu suksipuuta katsomassa.
Korpin laulu.
Vuoroin vieraissa.
Yleinen rauha eläinten kesken.
Jäniksen mahti.
Jäniksen itsemurha-aie.
Jäniksen viisaus.
Hiirten apu.
Suden laulu.
Suuret syömäjuhlat.
"Saarnamies".
Sota ja sodan seuraukset.
Kissan ainoa taito ja ketun konstipussi.
Karhun halu saada lihaa.
Karhun mahtava kyyti.
Kumpi näkee ennemmin päivännousun eli Sian viisaus.
Susi etsimässä ateriaansa.
Suden vierailu sian, pässin, jäniksen ja kukon luona.
Vanhan miehen kertomus.
Kettu tuomarina.
Miesten syöjä ja karhujen sitoja.
Pojan konstit eli Eläimet lattian alla.
II OSA:
Karhu tiaisen pesällä.
Havukka ja kuovi.
Hiiri ja sammakko.
Hiiri kissalla räätälinä.
"Itseensäpäinhän tuo vetää!".
Orava ja metsämiehet.
Västäräkki ja koskikara koskenlaskussa.
Koppelon "maailmanloppu".
Kukko ja kana.
Kotka ja talitiainen.
Mistä kyntörastas, tiltaltti ja laulurastas kielensä saivat.
Loppusatu.
Johdatukseksi.
Huolimatta siitä, että suomalaisia kansansatuja on verrattain monessa yhteydessä julaistu, on allekirjottanut, Kansanopettajain Osakeyhtiö Valistuksen kera tehdyn sopimuksen perusteella, uskaltanut ryhtyä toimittamaan sitä suomalaisten satujen sarjaa, josta ensimäinen osa täten ilmestyy.
Häntä on kehottanut siihen silmämäärä antaa nykyaikaisempaan tapaan laadittu järjestelmällinen satusarja Suomen lapsille.
Kokoelmiin otetaan kaikki tarkotukseen sopivat tähän asti muistiin pannut arvokkaat pää-sadut, t.t.s. muodostetaan kunkin sopivan satu-aiheen toisinnoista yksi niitä edustava satu. Kuitenkin tehdään tästä säännöstä poikkeus, milloin aihe on jakautunut moneen osaan ja kukin osa sisältää lukuisia hyviä toisintoja, — silloin muodostetaan aiheesta useampia satuja. (Niin on tässä ensi kokoelmassa käsitelty aiheita: kuoppaan lankeaminen, toistensa syöminen, hevosen selässä ajo ja kissan pelkääminen). Tämä on katsottu oikeutetuksi siitäkin syystä, kun monta aihetta on täytynyt tarkotukseen sopimattoman sisällyksensä tai vähäpätöisyytensä vuoksi jättää kokonaan käyttämättä. — Järjestelmällisyyttä ilmenee kokoelmissa siten, että niissä esiintyvä satujen luokitus ja niiden sisältö järjestykseenkin asettelu seuraa tohtori Aarneen äsken julkaisemaa suurisuuntaista satuluetteloa.
Tämä ilmestyvä ensi osa sisältää edustuksen eläinsaduista, seuraavat tulevat sisältämään muita satuja.
Toimitustyö on ollut sekä kiitollista että vaikeaa. Aiheisto on yleensä mielenkiintoista, mutta samalla täytyy sanoa, että siihen syventyminen on mitä hankalinta, joka aiheesta kun on toisintoja kymmen- jopa satamäärin ja ne kaikki ovat vain paloja, epätäydellisiä ja hajanaisia. Luonnollisesti kuitenkaan ei tämä työ, jolla ei ole tieteellistä tarkotusta, ole voinut pakottaa tutustumaan joka toisintoon, ja sehän on suuresti helpottanut työtä. Sitäpaitsi on toimittajalle ollut suurta apua äskenmainitusta tri Aarneen teoksesta. Tästä välillisestä avustaan sen tekijälle sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle siitä, että se on antanut käyttää käsikirjotuskokoelmiaan, lausutaan täten sulimmat kiitokset.
Helsingissä marraskuun 25 p:nä 1912.
Iivo Härkönen.