KAATUNEEN VIIME TERVEHDYS.
Ah suurta on kaatua kansansa aamuruskon hetkellä,
Kun vapauden auringon nousevan tietää metsänrannan takaa!
Ei turhaan mies silloin ollut oo sotaretkellä!
Kas kauniina hän kalmassaankin maassa makaa!
Oi juo isänmaa sun poikasi lämpöistä verta!
Juo kyllikses, kallis, ainoastaan tämä kerta!
Niin sammuu sun janosi, ei hurme enää koskaan pauhaa:
Sa maalisi saavutat — pian kuljet kohti rauhaa… Juo! —
Ah, veljet, jos tietäisitte, miten ihanaa on kuolo:
Ma unta niin ihmeellistä nyt näen, näen:
Soi laaksossa vihreässä hääsoitto kaunis!
Ja linna niin valkoinen on päällä sen mäen!
Siell' istuvi tornissa itse kansani Jumala!
Hän katsovi laaksoon, kun häähymni soreasti soittaa!
On kädessänsä kultainen leijonalippu hällä!
Hän huutaa: Suomen kansa voittaa, voittaa!