PÄÄSIÄISAATTO ANTREASSA V. 1918.
Pääsiäisaatto Antreassa!
Kevät jo keijunsa näyttää.
Tykkien jyske Seitsolassa
Taivahan rannat täyttää!
— Sota! Sota! Sota!
Zebaoth, maailman ruhtinas suuri,
Karjalan kansaa auta!
Murtaos murhaajan musta muuri,
Siunaa urhojen hauta!
— Sota!
Veriruusuja hanget hohtaa,
Kenpä ne kaikki poimii?
Sankarin suuren siellä nyt kohtaa,
Missä pienikin toimii.
— Sota! Sota! Sota!
Kattojen räystäiltä pisarat tippuu,
Linnut jo metsissä ääntää!
Suomen kohtalo riveistä riippuu,
Karjala aatraansa kääntää.
— Sota!
Rinnassa riutuva kaiho
Sankari taistohon kulkee.
Nousneeko koskaan lempensä laiho?
Joka mies nyt sydämen sulkee.
— Sota! Sota! Sota!
Yksin harhaan ja irrallansa
Mun sivilisieluni entää.
Mut' tykkien pauke on voimassansa
Ja kuularuiskusta lentää!
— Sota!
Pian päivä jo päättyvi hämärään.
Kas pääsiäisyökin koittaa.
Mies vaipuvi untuva-unelmiinsa,
Mut' kuoleman harput ne soittaa.
— Sota!
Jos olisit tässä mun armahain,
Jumal' tietää mit toimisimme?
Käsi kädessä rientäen rinnallain
Punaruusuja poimisimme!
— Sota! Sota! Sota!