PERÄ-POHJOLAN SOTAMARSSI.
(Lausuttu Oulun asemalla 23/2 1918.)
Nyt Pohjola valkoinen ponnistaa!
Kuka tietää, kuinka sen käy?
Veren karvainen eissä on Etelän maa.
Mut voitto niin kauniina kangastaa —
Ei pelkurin pilkkua näy!
Mies miehessä kiinni nyt marssimme vaan
Ja riemastus korkea rinnassaan
"Rovaniemen rykmentti" rynnistää!
Sen silmä on kova ja pystyssä pää —
Koko Oulua kivääri kiidättää
— Alas valkeaan armeijaan.
Sodan pauhina Porista kiirehtää,
Avuks veikkojen valkoisten!
Pian Vilppulan rintama siirrähtää,
Kas Tampere taapäin tärskähtää,
Tykit Vaasan työntävät sen!
Ja Viipuri villitty meidän on varmaan!
Pian sortuvi helvetti Helsingin harmaan!
Kuka arvaa, kumpiko ennättää:
Jalo Ludendorff vai Jääkärin pää,
Kun Pohjolan leijona lennättää
— Ja Pietari pärskähtää?
Käy eespäin siis Perä-Pohjolan mies!
Sotaleikki nyt lemmetön on!
Ei sammua saa kodin lämpöinen lies,
Mut murskaksi menköön anarkismin ies!
Alas petturit valtion!
Me uhrata uhmaamme veremme vahdon,
Me näyttää tahdomme "Kansan Tahdon"!
Me tahdomme voittaa ja kovalla kostaa!
Veriruusuilla tahdomme onnemme ostaa!
Koko Suomen me tahdomme suureksi nostaa!
— Lapin laulut nyt ilmassa soi!
Kautta veljeimme hurmeisten ruumiiden!
Kautta vaasalais-vallottajain!
Kautta Tornion, Tervolan sankarien,
Kautta Karjalan kaattujen jääkärien
Valat vahvimmat vannomme ain:
Perä-Pohjola ennen ei seisoa saa
Kun voitto on varma ja valkea maa
Ei ennen kuin kirkas on Pohjois-napa!
Ei ennen kuin "haupits" taulunsa tapaa!
Ei ennen kuin Suomi on suuri ja vapaa!
— Me vannomme sen? Me vannomme sen!
Oulu 8.3.1918.