SOUTAJAN LAULUJA
Kokoelma pieniä runoja
Kirj.
ILMARI CALAMNIUS [Ilmari Kianto]
Porvoossa, Werner Söderström, 1897.
LAULUJEN NIMET:
Soutaja.
Minä ja muut.
Ainainen valitus.
Minä ja muut 1, 2.
Öisiä ajatuksia 1, 2.
Aina vastakkainen.
Minnekkä seilaat?
Itkuinen elämämme.
Epätoivoa.
Isälleni.
Surulaulu äidilleni.
Siskolle.
Hämyn lapsi.
Älä naura.
Katkaistut siivet.
Tulta ja tuhkaa.
Suomalaiselle säveltäjälle.
Vastauksen saatuani toivorikkaalta toverilta.
Salainen tuska.
Käsitykseni helvetistä.
Mun on vilu.
Voi väsyinkö kesken.
Mennyt työkyky.
Väliin yhtä — väliin toista.
Rukous.
Luonto.
Kotoiset rannat.
Kauvan kaivattu sade.
Aallolle.
Sydänmaan lammella.
Käki.
Paimenen laulu.
Aamulaulu.
Elokuun illat.
Kotoisesta kylystä.
Sylityksin.
Huu! pani tuuli.
Syksy on.
Oi kuin pimeää.
Minun ilmani.
Myrskylaulu.
Lunta ja routaa.
Honkalon sointi.
Pulkka-laulu.
Pakkaskuutama.
Rekilaulu.
Lapsuudelleen laulava.
Itkevälle kalliolle.
Meri-idylli.
Kuvailevaisia.
Kaupunkiin lähtö.
Koskella.
Vastatuulessa Oulunjärvellä.
Tervatytön laulu.
Myötätuulessa Oulunjärvellä.
Kerjäläispojan laulu.
Rannalta löytynyt airo.
Lemmenlauluja.
Nuorra.
Tellervo-lauluja, 1-15.
Entinen laulu.
Kaihtimien leijuessa, 1-3.
Kansanlaulu.
Nuorten mieli.
Sinä olet paras.
Haave. 1, 2.
Keveämpää ja raskaampaa.
Markkinahoijakka.
Ne ihanat illat, ne kuutamo-yöt.
Renkinä olleen laulu.
Muistelma..
Leila.
Lampaita ajamassa.
Sointuja rakastavan runo.
No saapa nähdä ja saapa kuulla.
Lessing'iin vetooja.
Hänen vakaumuksensa.
Lentävä lehti — vyöryvä vuori.
Kahtalainen tuuli.
Yhtä ja samaa.
Kumoonpurjehtivia.
Mitä se ihmistä auttaisi.
Mitä mä tuosta.
Rantasipi.
Huuhkaja.
Jörgenson'in »Elämänvalheen ja Elämäntotuuden» luettuani.
Kuolevaa kaikua.
Areenalle heitetty.
Soutaja.
Olen soutaja, soutaja muuan vain,
Yön helmassa yksiksein,
Joka venhyen äidiltä lainaksi sain
Yli ulapan mennäksein.
Kaks' airoa soutoaksein minä sain —
Oli ehyet kumpikin nuo, —
Niin toinenpa katkesi soutaessain
Heti tultua tuulien luo.
Mun siksi nyt soutoni kierohon vie,
Kun maata ma aina en nää —
Niin raskaalta tuntuu jo usein se tie,
Ja on täytymys hengähtää…
Ja silloin ma lauluksi pieneksi saan —
Omat lauluni laulan ma nuo —
Ja vaikka en maatuisi milloinkaan,
Niin laulu se lohtua tuo!
(Helsingissä, helmikuulla, 1887).