LEMMENLAULUJA
Nuorra.
(Sävel piiritanssilaulusta: Tuopa tyttö nätti on…)
Miks'ei saisi rakastaa, kun nuori onpi vallan?
Eikä posken punaa ole viima vienyt hallan!
Kuolettaakko, sammuttaakko tunnon tulta koittais?
Haa, se olis' haikeaa ja vähän sillä voittais!
Nuorra tahdon lempiä ja nuorra armastella, —
Vanhana ma vasta tahdon tuota ajatella!
(1894).
Tellervo-lauluja.
1.
Kuutamalla, lumoovalla,
Kera Tellervon jos sais
Liepehellä lehdon olla
Öisen tuulen puhaltaiss'! —
Elokuussa, hempeässä
Kuiskehiaan kuunnella,
Pohjan sinitaivaan alla
Omanansa suudella!
(1894).
2.
Ennen aina metsissäni,
Lauloin puille puhellen,
Muusta lemmestä kuin tästä
Silloin tuskin tietäen.
Nyt on toisin: korven hongat
Ei mua enää laulata —
Vasta sitten laulu luistais'
Kun sais kultaa kaulata!
(1894).
3.
Voi impeäin!
Voi impeäin! Hän hymyilee,
Ja kylmä silti on —
Ja tunteitansa laulelee,
Ja silt' on tunteeton!
Voi impeäin! Hän haaveksii,
Ja silti vakaa on —
Ja onnestansa uneksii,
Ja silt' on onneton!
Voi impeäin! Hän rakastaa —
Sen silti salaa vaan,
Ja lemmenjuomaa halajaa,
Mut kärsii janoaan…
(1894).
4.
Älä teeskele!
Voi impeni, kai jo sa ymmärrät
Mikä onneni ongelma on?
Ja sä sieluni kaihon jo kai käsität?
Miks teeskelet »tunteheton»?
Sinä tiedät — sen vannon, — silmistä sun
Niin paljonhan arvata voi! —
Sinä vain, sinä vain olet armaani mun,
Jonka sallimus minulle soi.
Niin, impeni, koska sä ymmärrät
Mikä mietteeni onnesta on,
Sekä sieluni kaihot jo kaikk' käsität:
Älä teeskele »tunteheton»!
(1895).
5.
Ruusu se kuihtuvi kastelematta —
Impynen poikansa suutelematta!
Siksi se poika on ilkeä noita, £
Joka ei tyttöä suudella koita!
(1894).
6.
Uinu mun armaani, uinu!
Yökin jo tullunna on,
Taisto on päättynyt päivän,
Ihmisen tuo levoton
Metsäkin huokaa: uinu!
Impeni, käy lepohon!
Taivahan enkeli vieno
Sielusi suojelkohon,
Yön hämäriin älä katso:
Peikkoja täysi se on!
Vasta kun nousevi rusko —
Silmäsi auvetkohon!
(1894).
7.
Niin surullisna, vakaana oot impi!
Miks hymy leikikkään ei huulillas?
Ja katsekkin noin outo, kumma,
Ja murheenmerkit poskillais?…
Mintähden kaikki tuo? — Oi lausuhan!
Jos lausut: vuoksein mun, — ma riemastun
Ja hymysuin sun tempaan syliin —
Ja kuolkoot silloin surut sun!
8.
En paljon pyydä.
Sun sielukas silmäsi, impeni, oi,
Mun mielestäin, luuletko, haipua voi!
Ja vaaleat kutris — ja huulesi nuo —
Ne iäti muotosi muistohon tuo!
Ja vaikka sä hylkien kaihtelet mun —
Ma ainian sittenkin aattelen sua:
Ma suutelen sua kuni aamua yö
Hellivi, hetki kun huomenen lyö.
En paljoa pyydä — syäntäsi vaan!
Sen vainen kun valtaani, neito! ma saan,
Niin taltuvi tuska ja kaihoni tuo,
Ja toivokin siipensä lentohon luo…
(1894).
9.
Levollen käy aurinko:
Liekkö hänkin mennyt jo?
Vaiko istuu ikkunassa,
Haavehessa ihanassa?
Sammuu rusko, nyt on yö:
Kuinkahan sen sydän lyö?
Lepääköön hän rauhallissa
Vaiko lemmen unelmissa?
Päivä nousee: aamu on!
Armas myöskin nouskohon!
Häivy, häivy — haihdu, haihdu!
Haave tosielohon vaihdu!
10.
Tyhjä mailma.
Kun armas lähti pois
Oli niinkuin enää vois
Ei muita impysiä nähdäkkään.
Kun armas lähti pois —
Niin tuntui kuni ois
Tää mailma tyhjäks' saanut tykkänään
11.
Ja nyt hän on poissa, niin poissapa vaan —
On päivä jo mennynnä siitä…
Ja en minä saanut ees suukkoakaan,
Vaikk' aina ma haaveilin niitä!
12.
Mun on ikävä.
Mun on ikävä, tyttö kulta!
Mailma mulle on suruinen,
Kukkia, jotka mä sitten sain sulta,
Tuskamielin vain katselen.
Mun on ikävä, neito annas!
Itkuhun mieleni rauveta on…
Mut mitä auttaisi kyynele karmas?
Itkuni myös olis lohtumaton!
13.
Oipa jos kohtalo konsaan ei oisi
Silmäini eteen tuonutkaan sua!
Niin ei mun kantelo surren näin soisi —
Etkä myös konsaan sä muistaisi mua!
14.
Ja minäkin lähden täältä pois,
Ja tokkohan koskaan palaan — —
Kentiespä maailma tappaa vois,
Mitä nyt minä sielussa salaan!
15.
Sinne jäit —!
Sinne jäit, mun impyeni,
Sinne kauvas Pohjolaan
Minä maailmalle läksin
Elon merta laskemaan.
Sinne jäit —!
Sinne jäit, mun tyttöseni,
Sinne luontoon puhtoiseen —
Minä maailmalla täällä
Nään vaan luonnon vuoksiveen.
Sinne jäit —!
Sinne jäit, mun lemmittyni,
Sinne maitten, vetten taa —
Mulle maailmalla täällä
Aina muistos kangastaa.
Sinne jäit —!
(15/9 1895).
Entinen laulu.
Älli pieni, Allisein,
Kultalintu, käpysein,
Istu minun polvellain,
Minä soitan kanneltain!
Alli pieni, Allisein,
Raitis on mun sydämmein,
Viatoin on kumpikin:
Allisein ja — minäkin.
Kaihtimien leijuessa.
1.
Illan hellä, vilvas henki
Kaihtimia leijuttaa,
Pienen kanteloni ääni
Kaupungille kaikkoaa…
Kuulen kuinka vastapäätä
Ikkuna myös avataan,
Ja kun sinne silmän nostan
Aili on se tosiaan!
Aili on se, Aili on se!
Joka sieltä kuuntelee;
Kevätillan vieno tuuli
Hiuksiansa hivelee…
Voi kuin oon ma onnellinen
Että Aili kuulee sen,
Jota kauvan niin mä kaihoin
Äänen minun kantelen!
Nyt hän kuulee, nyt hän kuule
Kuinka soipi sävel sen!
Piiloss' olevansa luulee —
Katvehessa kaihtimen!
Soios soitto neidolleni,
Immelleni ikkunaan,
Viesti vieös, kuinka täällä
Syttyi liekki leimumaan!
Viesti vieös, kuinka täällä
Ihaillaan ja itketään,
Kuinka täällä, uhkuu, hehkuu
Sammuu, syttyy yhtenään!
Voi kuin oon nyt onnellinen
Että Aili kuullut on
Jota kauvan niin ma kaihoin:
Äänen minun kantelon!
(Eräässä pikkukaupungissa, 1896).
2.
Åili, Aili, sä kaunis keiju,
Miks et sä luokseni uskalla?
Sa etkö tietäne, pikku leiju,
Kuin vuotan, varron sua tuskalla!
Aili, Aili, sä Luojan kukka,
Etkö huolikkaan minusta?
Ja minä huima ja minä rukka —
Kun yötkin unta nään sinusta!
3.
Kannel mulla on,
Muuta mull' ei oo,
Kannel rauhaton,
Kannel onneton.
Neito kulta, oi!
Kuule sävel vain; —
Kuinka se nyt soi,
Soi ja vaikeroi!
Kannel mulla on,
Muuta mull' ei oo,
Etkö kanneltain
Huoli armahain?
Kansanlaulu.
Kuutamahan kulkemahan aijon nyt mä mennä,
Aate, aate ailehtiva kullan luo nyt lennä!
Kuutamalla kullan ääni hopeaisna helkkää,
Kuuset kullan vipaloissa kimmeltää ja välkkää!
Kuutamalla nuoren poijan ääni kauvas kaikaa,
Kaiku vuorten onkaloista rimajaa ja raikaa.
Tule kulta kunnahalle, pane käsi kaulaan,
Jouduit kyllä, jouduit kyllä, tämän pojan paulaan!
Katso taivon tähtiä ja katso tuota kuuta!
Laula mulle lempesi ja anna mulle suuta!
Kuule taivon tähtitarha, kuule tätä valaa:
Ikuisesti tämä liekki leimuaa ja palaa!
Eikä sammu, eikä sammu — ennen sammui tähti,
Kuin tää poika, kuin tää poika kullan luota lähti!
Nuorten mieli.
Valkoperho hämärissä
Kesä-yönä kiitelee —
Nuorten mieli, sanos missä
Silloin lentää, liitelee?
Ai, se lentää neitosissa,
Impysissä ilkamoi,
Kassapäissä kaunosissa
Unelmoiden ailakoi!
(Ihanana kesäyönä 1895).
Sinä olet paras!
Sinä olet paras,
Sinä olet paras,
Sinä vain mua ymmärrät!
Ja vaikka maailma nurin menköön,
Ja taivas kahtia haletkoon —
Minä hengessä sua hemmin,
Minä hengessä omas oon!
Sinä olet paras,
Sinä olet paras,
Sinä vain mua ymmärrät!
(1897).
Haave.
»Nähdä Neapoli ja…»
1.
Jos nähdä Naapolia sais
Laineilla hukkuvilla!
Ja tumma tyttö uinajais
Haaveillen parmahilla!
Niin mandoliini siellä sois,
Ja kuutar kuunteleisi…
Ja häipyiss' soiton äänten pois
Gondooli keinuileisi!
Kun tuuli sitten uinahtais:
Meit' tähdet tuudittaisi —
Ja silmä silmän kohtajais
Ja sielu sielun saisi!
2.
Vaan jos sais nähdä Naapolin
Sen laago-lainehilta,
Kun valkopulmu puhtahin
Kuiskaisi soutimilta:
Niin kuinka siellä soinnahtais
Tää kaunis suomenkieli!
Ja kuinka kannel kajahtais
Ja heltyis hellä mieli!
Oi, silloin loistoss' ihalan
Etelän taivon — tuolla:
Sylissä tyttö Pohjolan
Ois haluni mun kuolla!