HAUSKA LEHTI
on aina hauskempi kuin ikävä lehti.
Kuopiossa oleva maalaisliiton vilkkumajakka »Savon Sanomat» on hauska lehti. Se nähtävästi kilpailee vakavasti »Tuulispään» kanssa. Mutta kyllä »Tuulispää» vielä on numero yks. Mahdollisesti »Savon Sanomat» on, ainakin välistä, n:o 2.
Eräänä päivänä tässä kesäkuumalla ilmestyi mainittu n.s. maalaispuolueen kellokas tapansa mukaan pirteästi ja valppaasti toimitettuna ja täyteen painettuna sekä hyödyllistä että myöskin huvittavaa lukemista, ja kertoi muun ohella että »sonnia piti aitassaan Karttulan Käpysalosta kotoisin oleva leskivaimo muutamia vuorokausia. Kaiken sen aikaa, jonka sonni vietti herkullista elämää uudessa kesäasunnossaan, saivat sonnin omistajat hakea sitä hikihatussa kumminkaan löytämättä».
Puoluetoverit lukivat tämän hieman salaperäiseltä tuoksahtavan jutun ja sylkäistä ruilauttivat tuvan toiselle puolen ja väänsivät piipunperskat poskeensa ja ajattelivat, että kaikenlaista sitä sattuu tässä maailmassa minkä siellä Karttulan Käpysalossakin.
Sitten puoluetoverit syventyivät jälleen ammentamaan tietoja kuopiolaisesta miltei pohjattomasta kaivosta, ja seuraava uutinen, joka tuli arvoisilla palstoilla heti tämän sonniuutisen jälkeen, oli luonnollisesti lehmäuutinen, vieläpä korkeasti valtiollinen lehmäuutinen, niinkuin maalaisliittolaislehdelle sopiikin.
Ja kuului se henkevyydessään seuraavasti:
»— Troskiko maalaisliittolainen? Meille on kerrottu että Troski on karjanhoitoon niin innostunut, että pitää matkassaan lehmää».
Puoluetoverit kaivoivat piipunperskat poskestaan ja sylkäisivät aina hamaan ovelle asti ja raappivat miettiväisesti päätään ja ajattelivat, että jaa, se Rotski… että niät tätä meijän mualaisliittoo… ja lehmee niät tuntuu pitävän matkassaan…
Ja puoluetoverit tunsivat sisällistä liikutusta ja oikeutettua ylpeyttä ajatellessaan, miten heidän puolueensa paisuu ja leviää ja miten siihen jo kuuluu maailman kuuluisuuksia, niinkuin nyt yhdeksi esimerkiksi vaikkapa tää Rotski.
Mahdollisesti jotkut kuopiolaiset soittelivat »Savon Sanomain» toimitukseen ja anoivat lisätietoja Trotskin maalaisliittolaisuudesta ja hänen lehmästään, sekä selvitystä siihenkin seikkaan, sitooko jo lehmän omistaminen sinänsä omistajan maalaisliittoon, ja kukaties arv. toimitus oli lopuksi huomaavinaan jonkinlaisia pukinsorkkia vilahtelevan näiden viattomien kysymysten liepeiden alta, eikä liene vallan mahdotonta sekään, että toimitus oli kuulevinaan salaperäistä, hillittyä naurunhihitystä jostain, pääsemättä oikein selville siitä, kuka nauroi ja missä nauroi ja minkätähden nauroi — kuinka tahansa, toimitus alkoi rypistellä otsaansa ankaran näköisenä ja toimituksen suupielet nytkähtelivät tarmokkaasti ja toimitus ryhtyi lehtensä seuraavaan numeroon toimittamaan toista uutista maalaisliittolaisesta Trotskista, ja tuli tämä uutinen painokoneesta päivänvaloon seuraavassa muodossa:
»Lehtemme viime numerossa ollut naivi pikkujuttu, joka koski neuvostokomissari Trotskin karjanhoitoharrastuksesta, oli päässyt pujahtamaan julkisuuteen sivusta päin toimituksen tietämättä».
Laaja lukijakunta ja savolainen maalaisliitto kopisteli porot piipunpohjasta kouraansa, paineli niitä toisen käden peukalolla ja sujautti ne huuleensa.
Sitten jäi se tuijottamaan miettiväisenä eteensä.
Siitä tuntui kuin olisi tämä edellisessä numerossa niin selvä asia tullut jollain tavoin hämärämmäksi: onko nyt Trotskilla siis lehmä matkassaan vai eikö, ja kuuluuko nyt Trotski siis maalaisliittoon vai eikö kuulu?
Luulemme voineemme osoittaa, että »Savon Sanomat» on hauska lehti.
Pyydämme saada omistaa yhden pienen, mutta sangen myötätuntoisen hymyilymme »Savon Sanomille» ja sen laajalle lukijakunnalle.
(1921.)