MINKÄTÄHDEN KORPISELÄN IIVANA KÄSKETTIIN POIS PÖYDÄN TAKAA
Korpiselän kunnan Iivanat ja muut herrat valtuutetut kokoutuivat Korpiselän kunnallisessa elämässä tärkeään tilaisuuteen, kunnanvaltuuston ensimmäiseen kokoukseen, jossa piti taas järjesteltämän kunnallista huushollia ensi vuodeksi, ja jossa oli valittava ensiksikin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja pöytäkirjuri.
Ja kun ukot olivat asettuneet paikoilleen, niin astui pöydän taakse viimevuotinen puheenjohtaja, katsahtaen läsnäolevaan Korpiselän kansan pienoiskuvaan surunvoittoisella silmäyksellä, ja sanoi sitten, ettei hän halua enää tulla koroitetuksi siihen kunniaan, missä hän Korpiselän kunnanvaltuuston puheenjohtajana on ollut, niin että kiitos nyt sitten vain luottamuksesta ja hauskasta seurasta.
Valtuusmiehet kumarsivat vähän ja murahtivat, että kiitos vuan itellesj, ja sitten tuli kysymys, että kukas nyt koroitetaan Korpiselän valtaistuimelle.
Melkein kaikki puhujat kannattivat O. Huovista kykenevimpänä miehenä puheenjohtajaksi. Maalaisliittolaiset myöskin. Eräs sosialisti vain yhden toverinsa kannattamana pyysi arvoisien läsnäolijoiden suosiolliseen huomioon soveliaana puheenjohtajakandidaattina sulkea erään läsnäolevan Iivanan.
Mutta kun äänestys oli toimitettu, havaittiin Huovisen saaneen vain 6 ääntä, kun Iivana sai 7, joten Iivana tuli valituksi maalaisliittolaisten ja sosialistien kaikessa hiljaisuudessa tekemän salaisen lehmäkaupan avulla.
Mutta mikä oli tullut se oli tullut, ja entinen puheenjohtaja kiitti vielä kerran Korpiselän ukkoja kaikesta suopeudesta ja siirtyi pois pöydän takaa, ojentaen Iivanalle Korpiselän kunnanvaltuuston puheenjohtajan ulkonaisen arvomerkin. Aapisen nimittäin, jonka eräs tuntematon, mutta jalomielinen lahjoittaja oli viime talvena lahjoittanut puheenjohtajalle, arvokkaana ja hyödyllisenä perintönä luovutettavaksi puheenjohtajalta puheenjohtajalle Korpiselän kunnanvaltuustossa.
Uusi puheenjohtaja otti tyytyväisyydestä loistaen aapisen haltuunsa ja astui sitten pöydän taakse puhetta johtamaan.
Sitten istui puheenjohtaja Iivana ääneti pöydän takana ja katseli aapinen kourassa lempeästi johdettaviaan, ja Korpiselän ukot tuijottivat häneen takaisin uskollisesti ja rauhallisesti, kunnes eräs valtuutetuista, joka kai alkoi arvella, että puheenjohtaja ja muu valtuusto tuntevat jo tarpeeksi toisensa, keskeytti tämän hiljaisen hartauden ja esitti, että eiköhän nyt voitaisi ruveta varapuheenjohtajaa valitsemaan.
Puheenjohtaja nyökäytti päätään myöntymyksen merkiksi ja näytti sitten vaipuvan ankaraan ajatustyöhön. Katsojat saattoivat melkein nähdä, miten voimallisesti hänen kehittyneet aivonsa työskentelivät.
Sitten kohotti uusi puheenjohtaja päätään, tuijotti kiinteästi aapisensa kanteen ja kääntyi vihdoin valtuuston puoleen seuraavalla esityksellä: jos valtuusto olisi hyvä ja neuvoisi häntä, miten sellainen vaali on toimitettava.
Korpiselän kunnan pitkäpartaiset luottamusmiehet sipaisivat hieman ällistyneen näköisinä kasvojensa miehekkäitä kaunistuksia ja vilkaisivat sitten omituisesti toisiinsa ja alkoivat tuijottaa lattiaan.
Vihdoin eräs sosialisti lopetti tämän tukalan hiljaisuuden, selittäen puheenjohtajalle lyhyesti ja kansantajuisesti, kuinka vaali lainmukaisesti on toimitettava. Ja samalla vaivalla pyysi puhuja saada arvoisille läsnäolijoille huomauttaa, että tämä puheenjohtaja on siis todellakin, niinkuin puhuja ennen vaalia oli ennustanut, toimeensa jokseenkin yhtä pätevä kuin jos puheenjohtajaksi olisi valittu esimerkiksi vanha saapas. Niin että puhuja antoi puheenjohtajalle sen kansanomaisen ja suorasukaisen, mutta hyväätarkoittavan neuvon, että tämä irroittaisi asianomaisen puheenjohtajan paikalta ja luovuttaisi vapaaehtoisesti ja hyvän sään aikana virkansa Huoviselle.
Sitten valtuusto äänesti omin päinsä, ilman puheenjohtajan arvokasta myötävaikutusta, varapuheenjohtajan.
Puheenjohtajasta tuntui tämä mukavalta, joten hän esitti, että valtuusto samaa vauhtia valitsisi puheenjohtajalleen pöytäkirjurinkin, ja olisi valtuusto vielä senkin tehnyt, mutta ehdotetut henkilöt kieltäytyivät mitä jyrkimmin ja pontevimmin.
Sitten istuttiin ja haukoteltiin ja mentiin välillä tupakallekin ja arveltiin, että puheenjohtaja pitäköön nyt sitten itse pöytäkirjankin.
Vihdoin se sosialisteista, joka oli saanut kohtalokkaan päähänpiston esittää Iivanaa puheenjohtajaksi, nousi tekemään synnintunnustusta ja myönsi äärettömästi erehtyneensä puheenjohtajakykyihin nähden, joten hän ehdotti, että Iivana itse valittaisi vaalista maaherralle ja selittäisi kykenemättömyytensä sekä pyytäisi maaherraa vapauttamaan Iivanan hänen hartioilleen lasketusta liian raskaasta taakasta.
Korpiselän ukkojen silmät kiintyivät silloin toivon välkkeellä puheenjohtajaan.
Mutta Iivana hypisteli aapista ja hymyili leveästi ja ilmoitti, että kun hänet on kerran puheenjohtajaksi valittu, niin kyllä hän nyt aikoo siinä virassa pysyäkin.
Silloin puhkesi kunnanukkojen välillä kiivas ja äänekäs ynnä äärettömän monisanainen keskustelu siitä, että mitäs nyt tehdään, ja pitääkö valtuuston valittaa omasta vaalistaan maaherralle, vai valitako Huovinen ilman muuta puheenjohtajaksi.
Iivana istui vain pöydän takana.
Hän ei kuitenkaan enää hymyillyt, huomattuaan epämiellyttäväksi hämmästyksekseen, että valtuusto todellakin aikoi ottaa häneltä aapisen ja alentaa hänet tavalliseksi valtuusmieheksi.
Mutta valtuuston kokoushuoneen nurkassa oli syrjäisenä kuuntelijana istunut eräs vanha ja arvokas, harmaapartainen korpiselkäläinen patriarkka.
Tämä kunnianarvoisa ukko nousi nyt loukostaan ja kysyi valtuustolta — ei siis puheenjohtajalta — saisiko hän sivullisena lausua muutaman sanan.
— Puhu sie vuan! lupasi valtuusto yksimielisesti.
Silloin vanha patriarkka ojentautui täyteen pituuteensa, astui askeleen puheenjohtajaan päin ja lausui äänellä, joka oli tottunut tulemaan sekä kuulluksi että noudatetuksi, seuraavat ratkaisevat sanansa:
— Sie Iivana astu nyt heti pois sieltä pöydän takaa ja mäne sinne, missä äsken olit!
Ja vanhus osoitti varmemmaksi vakuudeksi sormellaan sitä penkin päätä, jolla Iivana oli istunut ennen puheenjohtajaksi tuloaan.
Ja silloin Iivana erosi ja palasi takaisin penkin päähän.
Mutta aapisen hän sai pitää muistoksi lyhyestä puheenjohtajakaudestaan, joka oli kestänyt noin kaksi tuntia.
(1922.)