ARMAHIN MUISTO
Hakapolkua kuljimme — juuri oli juhliva juhannuskuu. Suven kauneus oli niin suuri ja niin tuoksuva tuomipuu.
Pyhä sattuma salattuna.
sydänyön oli suloihin:
tuli aamu, ja suutelon puna
paloi poskella kummankin.
Mitä aattelen — aina palaan tähän muistohon armaimpaan ja käydä, ja käydä ma halaan taas kanssasi polkua haan!