KESÄYÖ
Päivä on sammunut metsän taa,
tumman ja kaunihin metsän taa.
Sumua soutelee täällä ja tuolla
yöllisten niittyjen puolla.
En minä tunne, ken minä lien,
minne ma oikein matkalla lien.
Hillitön kaipaus vierellä astuu.
Kasteesta jalkani kastuu.
Uninen talo hämyssä yön.
Punainen seinä hämyssä yön
vihreän humalan huntuhun hukkuu.
Aitassa armas nukkuu.
Hiljaa, varpailla hiipien käyn,
kuistin varjosta ovelle käyn.
Portaalle putoaa pihlajan lunta…
Armahin näkee unta:
päivä on sammunut metsän taa, suuren ja kaunihin metsän taa, kaivattu kulkija tulee jo tuolla kasteisten niittyjen puolla.