KUIN LINNUT TUMMAN VEEN
Ylitse kuulaan, kimmeltävän veen käy lokkein lento yössä hiljalleen. Ja kaislat huojuu onnen unelmoissa. Kuin laulu kuoleva soi siipein kahina! — Ja laine vierii rannan ruohikoissa.
Ne lentää, laumat lumivalkeat, ja suurten merten taakse katoovat. Ma rinnassani tunnen riemun salaa: kuin linnut tumman veen elämä murheineen noin katoo — eikä enää koskaan palaa!