POUTA-AIKA
Taivas hehkuu, päivä paahtaa, on kuin tulta järven pinta. Kuumuudesta metsät palaa, vavahtelee vuoren rinta.
Ilman äärtä kiertää auer,
heinän alla hautuu marjat.
Ruskettunut sammal kattaa
vanhat paanukattoharjat.
Seinän luona heiluu horsmat,
paistaa suolaheinäpellot.
Keltaperhot puhkoo putket,
leiniköt ja kissankellot.
Pitkä pouta painaa päätä, läikähtelee lämmin hymy. Kaukaa taivaanrantamalla kumahtaa kuin ukkosjymy…