YÖN VARJOT
Olen pyörteessä suuren kaupungin, kumu kaamea kattojen yli pauhaa, valoliekit räiskyy pilvihin, halu hirveä särkee askelen rauhaa.
Rikosmustahan loukkoon hiipien
sisar sisarta, veli veljeä kaulaa.
Mut syrjässä usvaan peittyen.
yhä saalista vuottaen virta laulaa.
Joku sillan korvassa nyyhkyttää,
jalat heikot hoippuvat parrasta kaitaa —
kuun kuvainen vedessä säikähtää…
Verikupla lyö särkyneen sydämen laitaa.
Puut paljaita oksia puistelee, joku lehti on tarttunut ikkunan pintaan. Yökrouveissa huudot vaikenee, kyyn myrkkynä kuolema valuu rintaan…