MAANTIEDE JA LÖYTÖRETKET IV
Kertomus siitä, miten maa on tullut tunnetuksi ja maantiede kehittynyt
Uusin aika
17.-vuosisadan alusta nykyaikaan (loppupuoli)
Kirj.
I. K. INHA
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1926.
SISÄLLYS:
Alkusanat.
Valoa pimeimpään Afrikkaan.
Henry Morton Stanley, Kongon tutkija.
Stanleyn retki poikki mustien maanosan.
Veneretki Njansan ympäri. — Ugandan rannalla. — Stanleyn ja Mtesan
kohtaus. — Vaarallinen äkkihyökkäys. — Retkikunnan matka Ugandaan.
— Yö uppoavissa kanooteissa. — Juhla kuutamossa Njansan saarella.
— Bumbirehin kurittaminen. — Niilin lähtö Njansasta. — Mtesa
sodassa. — Stanley raamatun kääntäjänä. — Mtesa ja kristinusko.
— Stanleyn sotajuoni. — Leirin palo. — Albert Njansaa kohti. —
Beatrice-lahti. — Stanley Karagwessa. — Mfumbiro. — Kivu järvi. —
Tanganjikalle. — Stanley purjehtii Tanganjikan ympäri. — Matkalla
Njangveen. — Manjemassa. — Lualaba. — Njangvessa. — Arabialaiset
kääpiöitten maassa. — Lualabaa laskemaan. — Aarniometsässä. —
Stanley suostuttaa väkensä. — Vihamielisiä alkuasukkaita. —
Ensimmäinen koski. — Markkinapaikat. — Kääpiö. — Taisteluja. —
Stanley ryöstää kanootteja. — Tippu Tip kääntyy takaisin. —
Sen-nen-neh! — Stanley-kosket. — Ankaria taisteluita. — Zaidin
seikkailu. — Retkikunta verkossa. — Viimeinen Stanley-koski. —
Kongolla. — Taistelu Aruwimin suulla. — Temppeli. — Kongon
saaristoissa. — Vaihteeksi ystävyyttä. — Ikutu-ja-Kongo. — Uusia
taisteluita. — Epätoivoinen taistelu Bangalassa. — Tshumbiri. —
Viimeinen taistelu. — Stanley Pool. — Niskakosket. —
Kalulu-putouksen uhrit. — Stanley vähällä tuhoutua. — Vaikea
taivallus. — Puutetta. — Vaarallinen keskimatka. — Franck Pocockin
kuolema. — Zingan putous. — Stanley Mbelon koskessa. — Riutunut
retkikunta. - Isangilan putous. — Rommia, rommia!
Kongo-valtion perustaminen.
Kansainvälinen Afrikan seura. — De Brazza Ogovella ja Kongolla. —
Stanley palaa Kongolle. — Bula matadi. — Ensimmäinen höyrylaivamatka
keskisellä Kongolla. — Stanley nousee Kongoa. — Arabialaiset
vastassa. — Kongo-valtio. — Löytöretkiä.
Stanleyn retki Emin pashan avuksi.
Aarniometsän uumeniin. — Mitä yön hiljaisuudessa tapahtui. — Myrsky
aarniometsässä. — Ampiaiset. — Epätoivoinen tila. — Arabialaisia
aarniometsässä. — Nälänhätä aarniometsässä. — Tie raivion poikki. —
Aarniometsä aukeaa. — Metsästä päästäessä. — Huono vastaanotto. —
Albert Njansa. — Fort Bodo. — Kääpiökuningatar. — Malleju. —
Stanleyn ja Eminin kohtaus. — Stanley löytää Runsoron. — Masambonin
sotatanssi. — Kamalaa ihmishukkaa. — Jälkijoukon synkkä kohtalo. —
Stanley palaa Njansalle. — Kääpiöt varkaissa. — Nälänhätä
aarniometsässä. — Kongon aarniometsä Stanleyn kuvaamana. — Kapina
Eminin maakunnassa. — Matka merenrannalle. — Stairs Runsorolla. —
Albert Edward-järvi. — Emin pashan lahti. — Emin pashan loppuvaiheet
ja kuolema. — Eminin väki. — Stanleyn loppuelämä.
Afrikan jako ja myöhempi tutkimus.
Englanti valloittaa takaisin Itä-Sudanin.
Omdurmanin tappelu.
Italialaisten yritys saattaa Abessinia valtansa alle.
Aduan tuhoisa taistelu. — Somaliniemimaa.
Arabialaisten vallan murtaminen Kongon alueella.
Itä-Afrikka.
Thomsonin matka Elgonille. — Meyer Kilimandsharolla. — Teleki ja
Höhnel. — Kristinuskon alkutaistelut Ugandassa.
Etelä-Afrikka.
Sota zuluja vastaan. — Rhodesia. — Baroteet. — Entinen‘saksan
Lounais-Afrikka.
Angola.
Kammerun.
Nigeria.
Ashanti.
Dahome.
Madagaskar.
Pettymyksien maanosa.
Sinivuoriston poikki.
Bass. — Ensimmäiset sisämaan tutkijat. — Evans löytää uusia jokia.
Oxley tutkit Macquarzen ja Lachlanin.
Alkuasukkaita. — Lakeuksilla. — Pensastiheiköt. — Alkuasukkaita.
— Uudelle retkelle. — Vaikeita matkoja. — Kaunis vesiputous. — Hume
löytää Austraalian Alpit. — Murray.
Sturt Darlingilla ja Murraylla.
Charles H. Sturt. — Pyörä kiertää akselia. — Sturt löytää Darlingin.
— Mykkä todistaja. — Sturtin retki Murrayllc. — Jokimatka
Murrumbidgeella. — Murray. — Taistelun uhka. — Odottamaton apu. —
Darlingin suulla. — Sturt saavuttaa meren.
Mitchell jatkaa Murray-Darlingin vesistön selvittelyä.
»Parturin» valeet. — Hukkayritys. — Tuhottu apuretkikunta. —
Cunninghamin katoaminen. — Savumerkit ja tulivainot. — Ruton tuhoja.
— Vihamielisyyttä — Uteliaisuutta ja varastelua. — Mitchell tutkii
Darlingia. - Uhkaavia eleitä. - Alkuasukkaiden kalastustapa. —
Verenvuodatusta. — Uusi retki Murraylle ja. Darliugille. —
Verikosto. — Taistelun valmistuksia. — Raketin ihmeteko. — Taistelu.
— Alkuasukkaitten sotajuoni. — Kylmä yö. — Onnellinen Austraalia.
Eyren retki Austraalian mutkan poikki.
Forrens-järvellä. — »Suuren mutkan» ranta. — Hellettä, janoa, vilua.
— Veden saanti. — Hietavaiva. — Janoa. — Toivoton veden puute. —
Vettä! — Hätäkeino janoa vastaan. — Kastetta kootaan. — Murha. —
Toivoton tilanne. — Tippa vettä. — Pelastuneet.
Ludvig Leichhardtin retki Austraalian luoteisrannalle.
Hyökkäys leirin kimppuun. — Carpentaria lahden rantueeila. —
Xrnhemin niemimaa. — Leichhardtin katoaminen.
Kennedyn retki Yorkin niemellä.
Matkan vaikeudet. — Miestappo ja verikosto. — Retkikunnan
nääntyminen. — Pelastus viime hetkellä. — Kennedyn murha.
»Austraalian kuollut sydän».
Sturtin viimeinen retki. — Veden niukkuus. — Helle. — Kuivuus. —
Erehdyttäviä merkkejä. — Vaikea aika. — Sade. — Kamalaa erämaata.
— Erämaan asukkaat. — Janoa. — Kyyhkynen pelastajana. — Vettä!
vettä! — Asuttu erämaan keidas. — Rajatonta hämmästystä. — Oudon
heimon vieraina. — Coopers Creek. — Erämaan tuli.
Austraalian poikki etelästä pohjoiseen.
Mac Donnell-vuoristo. — Chambersin pylväs. — Ayerin kallio. —
Austraalian keskusta. — Alkuasukkaita. — Vihamielinen heimo. —
Stuart kääntyy takaisin. — Uusi yritys. — »Stuartin aitapensas». —
Kolmas retki. — Meri. — Manauksia.
Burke ja Wills.
Tutkimusretkiä Länsi-Austraaliassa.
Grey.
Gregoryt.
Giles.
John Forrest.
Nuoren Austraalian alkuvaiheet.
Uusi Seelanti.
Uusi Guinea.
Etelä- ja Keski-Amerikka.
Guayana.
Schomburgk. — Victoria regia. — Amatsonit. — Kuvakirjoituksia. —
Roraima.
Amazonia.
William Chandless.
Brasilia.
La Plata-maat.
Andit.
Keski-Amerikka.
Mexico.
Pohjois-Amerikka.
Kalliovuorien poikki Kaukaiseen Länteen.
Lewisin ja Clarken retki Tyynelle merelle.
Yellowstone-laakso. — Vedenjakajalla. — Columbia!! — Tyynen meren
rannalla.
Piken retket.
Santa Fén reitti.
Astoria.
Long Kalliovuorilla ja Mississipin lähteillä
Frémont, Lännen tienkävijä.
Californian kultaryntäys. — Kartoittajat ja geologit. — Coloradon
kanjoni.
Canada.
John Franklinin retki Jäämeren rannalle.
Nälän hirmut pohjan perillä. — Backin retki. — Deasen Simpsonin
retket
Karut maat.
Labrador.
Newfoundland.
Alaska.
Pohjois-Amerikan intiaanit.
Ikuisen jään pohjola.
Retkiä Pohjois-Amerikan napasaaristoon.
John Ross Baffinin lahdessa.
Parry Lancasterin salmessa.
110° L.P. - Talven vietto. — Rekiretkiä. — Kokokäännös. — Parryn
toinen retki. — Eskimot. — Iligliuk. — Parryn kolmas retki. —
Beechey. — Parry yrittää pohjoisnavalle.
James Ross löytää magneettisen navan.
John Franklinin retkikunnan katoaminen ja etsiminen.
Franklinin ohjeet. — Viimeinen viesti. — Kadonneita etsimään. —
James Rossin turha retki. — Richardsonin retki. — Mooren retki. —
Uusia avustustoimia. — Retkikunnat työmaallaan. — Jälkiä.
Franklinin autio talvimaja löydetään. — Etsijät talvehtivat. —
Amerikkalaisten kotimatka. — Rekiretkiä. — Tyhjin toimin kotia. —
Raen retki. — Kennedyn retki. — Belcherin retkikunta. — »Isabel». —
Tietoja Mac Cluresta. — Myrskyn tuhoja. — Bellot'in hukkuminen.
Belcherin etsiskelyt. — Grinnellin maan muinaisjäännökset. — Kasvi-
ja eläinkunta. — Napameri. — Belcher hylkää laivansa. — Kellet
hylkää laivansa. — »Resolute» pelastetaan.
Luoteisväylän löytäjät.
M' Clure toimii omin päin. — Eskimoita. — M' Clure Walesin prinssin
salmessa. — Kauhun yö jäissä. — Talvenvietto. — Rekiretkiä. —
Luoteisväylä! — M' Clure kiertää Banksin maan. — »Armon» lahdessa.
— Pelastus. — Collinsonin seikkailut.
Franklinin retkikunnan kohtalo.
Raen retki Boothia niemelle. — Ensimmäinen tieto Franklinin
retkikunnan tuhosta. — Kadonneitten esineitä. — M' Clmtockin retki.
— Eskimoita kuulustellaan. — Ensimmäinen vainaja. — Kivipyykkejä. —
Kirjallinen viesti. — Synkkä löytö. — Franklinin retkikunnan vaiheet.
Jälkietsiskelyitä Franklinin retkikunnan tuhon seuduilla.
Hall jatkaa etsintää. — Eskimoitten tietoja viimeisistä eloon
jääneistä. — Schwatka etsii laivain kirjoja. — Crozierin leiri.
— Schwatkan johtopäätökset. — Napatalven hirmut. — Eskimon
isänmaanrakkaus. — Amundsenin huomioita.
Smithin salmesta napaa kohti.
Kanen retki.
Talvimajaan. — Rekiretkiä. — Sula napameri? — »Advance» jäätynyt
kiinni. — Laiva hylätään.
Hayesin retki.
Harhanäköjä.
Hallin retki.
Pohjoisennätys. — »Jumalan kiitoksen satama». — Rekiretki. — Hallin
kuolema. — Paluumatka. — Kauhun yö. — Haaksirikkoisten jäämatka. —
Talven vietto jäälautalla. — Kamalia aikoja hajoavilla jäälautoilla.
— Äärimmäisessä hädässä. — Pettymyksiä ja pelastus. — »Polariksen»
kohtalo. — Tulokset.
Naresin retki.
Uusi englantilainen yritys päästä navalle. — Talvisatama jäämeren
rannalla, — Rekiretket. — Markham napameren röykkiöissä. —
Rekiretkiä Grönlantiin. — Epätoivon taistelu. — Rekiretkiä Grantin
maalle. — Tulokset.
Arktisen tutkimuksen klassillinen maa.
Tiedemiesten retkiä. — Otto Torell. — Torellin retki v. 1861. —
Nordenskiöldin johtama retki. — »Sofian» retki. — Nordenskiöldin
retki vv. 1872—73. — Koillismaan poikki. — Huippuvuorien fossiilit.
Grönlanti.
Hans Egede.
Muinoinen Eystribygd. — Scoresbyt itärannikolla. — Graah.
Saksalaisten retket Grönlannin itärannikolle.
Koldeweyn retki. — Frans Josefin vuono.
Grönlannin maajäätikkö.
Paars. — Nordenskiöld maajäätiköllä. — Nansenin hiihtoretki
Grönlannin poikki.
Itävaltalaisten retki Frans Josefin maalle.
Kohtalokas päivä. — Kammon talvi. — Maata. — Frans Josefin maa. —
Toinen talvi. — Payerin rekiretket. — Jäätikön halkeamassa.
Eteenpäin koillisväylällä.
Kara-meri. — Nordenskiöldin matka Jenisseille. — »Prövenin»
paluumatka. — Nordenskiöldin venematka Jenisseillä. — »Ymerin» retki.
»Vega» purjehtii koillisväylän.
Waigatshilla. — Jenissein ajopuut. — Jalmal. — Aasian pohjoisin
nokka. — Umpimutkassa. — Napameren harhanäöt. — Taimyrin niemimaan
rannalla. — Ljahowsaari. — Kolyman suulla. — Ensimmäiset tshuktshit.
— Tshuktshien vieraina. — Onkilon kansa. — Tshuktshit. —
Porotshuktshit. — Joulu. — Tshuktshi ja hänen poronsa. — Kevät. —
Vapautuksen sanoma. — Itäniemi. — Alaskan rannalla. —
Lawrence-saarella. — Beringin saarella. — Japanissa. — Vegan
miehistöä juhlitaan.
Kansainväliset navanympärysasemat.
Greelyn retkikunta Grinnellin maassa.
Yritys napaa kohti. — Lockwood Grönlannin pohjoisrannalla. —
Grinnellin maan sisäosissa. — Retkikunnan urhea paluumatka. —
Nälkäleiri ja nälkäkuolema. — Pelastus.
De Longin retki. »Jeannetten» tuho.
Napaa kohti. — Uusia saaria. — Laiva uppoaa. — Bennettin saari.
— Lenan suistamossa. — De Longin kuolema.
Fridtjof Nansen ja »Framin» matka.
»Jeannetten» esineitten matka napameren poikki. — Nansenin
suunnitelma. — Uuden Siperian saarilla. — Jännittäviä hetkiä. —
Tieteelliset työt. — Hyökkäys napaa kohti. — Paluumatka. — Talvimaja
Frans Josefin maalla. — Tuho tulla. — Ihmisiä! Pelastus. — »Framin»
loppumatka.
Uudempia retkiä Amerikan napasaaristossa.
Otto Sverdrup löytää uusia maita. — Amundsen purjehtii luoteisväylän.
Rynnäköitä napaa kohti.
Abruzzin herttuan retki. — Zieglerin varustamat retkikunnat. —
Andréen ilmapalloretki. — »Jermak» Jäämerellä.
R.E. Peary, pohjoisnavan valloittaja.
Pearyn ensimmäinen retki Pohjois-Grönlannin poikki. — Uusia
yrityksiä. — Peary palelluttaa jalkansa. — Ensimmäinen yritys navan
saavuttamiseksi. — Uusia turhia yrityksiä. — Tuima, mutta turha
yritys. — Viimeinen yritys. — »Monf on kummaa matkalla». — Vilutar
hymyilee Pearylle. — Lippuparaati navalla. — Napa syvällä merellä.
— Mies menetetty. — Riemu raikuu. — Cookin nuhjailut.
Uusin Grönlannin tutkimus.
Scoresbyn vuonossa. — Frans Josefin vuonossa. — Mylius Erichsenin
kirjallinen retkikunta. — Grönlannin koillisniemi. — Mylius
Erichsenin tuho. — Rasmussen Luoteis-Grönlannissa. — Uusia retkiä
Grönlannin poikki. — Kochin retki.
Muut napamaat.
Huippuvuorilla.
Ruotsalais-venäläinen astemittaus.
Frans Josefinmaa.
Novaja Zemlja.
Uuden Siperian saaret.
Arabian aavikoiden salaisuudet.
Wahhabilaiset. — Ali bei. — Seetzen. — Burckhardt. — Sadlier
Nedjdissä. — Asir. — Arnaud Maribissa. — Englantilaiset Omanissa.
— Kaukonäkö Dahnan hieta-aavikoille. — Hadramaut. — v. Wrede
Hadramautissa. — Shammar. — Yrjö Aukusti Wallin. — Wallinin
ensimmäinen matka. — Wallinin toinen matka. — Burton midianilaisten
maassa. — Snouck Hurgronje. — Kaaba. — Pyhiinvaellus Mekkaan. —
Halévy. — Glaser. — El Hasa. — Palgrave. — Doughty. — Huber ja
Euting. — Teiman kivi. — Bluntit. — Guarmani. — Pelly. Arabian
maantiede matkustajain kuvauksien mukaan.
Sisä-Asian vuoristoissa, erämaissa ja ylängöillä.
Intia XlX:llä vuosisadalla.
Matkoja Intiasta länteen. — Gangeen lähteet. — Manning Lhasassa.
— Himalaja. — Pundiitit. — Pamit. — Amu-darjan lähteet.
Vambery Turkestanissa.
Venäjän valloittaa Khivan, Bukharan ja Kokandin.
Przevalshi Tarimin syvänteessä ja Tibetissä.
Maailman korkeimmassa maassa.
Hucin ja Gabet'n matka. — Careyn ja Dalgleishin matka. — Rockhill.
— Pevtsov. — Bower. — Bonvalot. — Dutreuil de Rhins. — Littledale.
— Sven Hedin.
Sven Hedin Pamirissa, Itä-Turkestanissa ja Tibetissä vv. 1894—1897.
Alain poikki talvikelillä. — Talvinen Pamir. — Kara-kul. —
Musta-atalle. — Vuorijättiläisen rinteellä. — Kashgariin. —
Kirgiisien bajga. — Pieni Kara-kul. — Uusia hyökkäyksiä
Mustag-atalle. — Kashgarjoen varrella. — Erämaan kangastuksia.
— Erämaan järviä. — Taklamakanin hiekoissa. — Kuolonhiljaisuuden
koti. — Janokuolema hieta-aavikolla. — Tamariski. — Metsä. —
Khotan-darja. — Jälleen Pamirissa. — Jarkent. — Khotan. — Borasanin
muinaislöydöt. — Hietaerämaan rauniokaupunki. — Kerija-darja. —
Villikameeli. — Tarim. — Lop-nor. — Venematka Lopin järvillä ja
Tarimilla. — Lop-norin sokkeloissa. — Keidastie. — Pohjois-Tibet.
— Ensimmäiset mongolit. — Tsaidamin räme. — Tanguutit.
Sven Hedinin retki Tarimin syvänteeseen ja Tibetiin vuosina 1899—1902.
Lauttamatka Tarimilla. — Dastarkhaneja Tarimilla. — Tarimin
kartoitus. — Tarimin tiikerit. — Takla-makanin poikki. — Bajirit. —
Rauniokaupunki. — Tarimin vanha uoma. — Lop-norin vanha uoma. —
Ördek, 514. — Ördekin löytö. — Uusi järvi. — Musta myrsky. — Paarmat
ja sääsket. — Tibetissä. — Aidat. — Matkan vaikeudet. — Eläimistö.
— Tibetin solissa. — Kullanhuuhtomoita. — Pyhiinvaeltajat. —
Takaisin Lop-maahan. — Lou-lan. — Lhasaa kohti. — Lhasan tiellä.
— Tie pystyyn.
Sven Hedin tutkii Transhimalajan vuosina 1906—1908.
Vaikeita matkoja. — Ensimmäiset rettelöt. — Vedenjakajalla. —
Tsangpon laaksossa. — Brahmaputran lähteet. — Manasarovarin pyhä
järvi. — Myrskyssä pyhällä järvellä. — Langaktso. — Pyhä
Kailas-vuori. — »Leijonan kita». — Uudelle retkelle salapuvussa.
Transhimalaja.
Lhasan valloitus ja Tibetin entisyys.
Jokhang. — Potala. — Juhlat. — Lhasa ja sen kauppa. — Tibetin
entisyys.
Itä-Turkestanin muinaismuistot.
Aasian reunamaat.
Taka-Intia.
Konstantinos Phaulkon.
Khmerien entinen kulttuuri.
De Lagréen ja Garnierin tutkimusretki Mekongillä.
Löytöretkiä Burmassa.
Siam.
Ranskan Indo-Kiina.
Katsaus Taka-Intian tutkimukseen.
Malaijisaaristo.
Kiina.
Jään, vilun ja myrskyn maanosa.
Bellingshausenin retki Antarktikan ympäri.
Uutta maata. — Uusia maita.
Pyyntimiesten retkiä.
Weddellin retki. — Biscoe. — Balleny.
Dumont D'Urvillen retki.
Dumont D‘Urville. — Adélien maa.
Wilkes purjehtii maansa kunnian vuoksi.
Charles Wilkes. — »Peacockin» seikkailu. — Uusia maita. —
Wilkes'in maa.
James Ross löytää Antarktikan ihmeet.
James Ross. — Kerguelenin saarella. — Rossin meri. — Kap Adare.
— Viktorian maa ja sen alpit. — Etelänavan portinvartijat. —
Barrierjäätikkö. — Uusi retki etelään. — Myrskyssä ahtojäissä. —
Kuningas Edward VII:n maa. — Kauhun yö. — »Erebus» ja »Terror»
kolmannella matkallaan.
Antarktikan uudempi tieteellinen tutkimus.
»Challenger». — Pyyntiretkiä. — Ensimmäinen etelänapayö. —
Borchgrevink Viktorian maassa ja Barrier-jäätikkö.
Englantilainen »Discovery»-retkikunta.
Barrier-jäätikköä etelään. — Jääylänkö.
Muiden kansain retkiä.
Saksalainen retkikunta. — Ruotsalaiset Länsi-Antarktikassa.
— Charcot. — Bruce Weddellin meressä.
Shackletonin retki vuosina 1907—1909.
Käynti Erebus-vuorella. — Erebuksen kraatteri.
Etelänaparetki.
Beardmore-glasieeri. — Etelänapaylängöllä. — Viimeinen hyökkäys.
— Takaisin navan kynnykseltä. — Taistelu elämästä ja kuolemasta.
Magneettisen etelänavan löytö.
Napaylängöllä. — Magneettisella navalla.
Etelänavan valloitus.
Scottin retkikunnan tuho.
Scott navalla, napa jo valloitettu. — Paluumatka. — Taistelu ja
kuolema. — Retki pingviinien pesimäsijoille. — Pohjoisosasta. —
Kamala talvenvietto. — Viimeinen palvelus.
Amundsenin retki etelänavalle.
Saksalaisten retki Weddellin merelle.
Hirmutuiskur kodissa.
Australialaisten retki Adelie-maahan. —, Myrskyisellä rannikolla.
— Mawsonin onneton retki. — Jäätikön nielemä. — Uupumuksesta kuollut.
— Kaksintaistelu valkoisen kuoleman kanssa. — Marssi magneettiselle
navalle. — Retki merenrantaa pitkin. — Länsiosasta. — Kamala
leiripaikka. — Rannikkoretkikunta. — Denmanin glacieri. — Jonesin
retki. — Tulokset.
Antarktika.
Viime vuosien retkeilyjä.
Shackletonin toinen etelänaparetki.
Sankarillinen veneretki.
Pohjoisnaparetkiä.
Edistyksiä Arabiassa
Afrikka.
Brahmaputra-Tsangpon uoma Himalajan poikki.
ALKUSANAT.
Kirjoittaessani tämän osan, joka on »Maantieteen ja löytöretkien» viimeinen, on minulla yleisten tietokirjain lisäksi ollut käytettävänäni seuraavat teokset:
R. Brown, The Story oF Africa and its Explorers.
Daniel Bruun, Afrika.
G.F. Scott, the Romance oF Australian Exploring.
Ch. Morris, heroes of Discovery in America.
A.W. Greely, handbook of Arctic Discoveries.
F.A. v. HWllwald, Im Ewigen Eis.
S. Günther, A. v. Humboldt.
Daniel Bruunin esitys pohjoisnapatutkimuksista.
D.G. Hogarth, The Penetration of Arabia.
H. Clifford, Further India.
H.R. Mill, The Science of the South Pole.
Stanleyn, Hedinin, Pearcy, Shackletonin, Scottin ja Mawsonin matkakertomukset ynnä Nordenskiöldin kertomus »Vegan» matkasta.
Teos on paisunut näin laajaksi, koska tarkoitukseni on enemmän ollut helposti luettavan ja kiinnosiavan, kuin tosiasioita esittävän teoksen kirjoittaminen.
Esitys maantieteen kehityksestä, ja varsinaisista tieteellisistä retkistä jälkeen yhdeksännentoista vuosisadan alun on täytynyt jättää pois sekä siitä syystä, että kirjani on paisunut niin laajaksi, että myös alaa käsitteleväin teosten puuttumisen vuoksi.
Maantiede on yhdeksännentoista vuosisadan alusta kehittynyt niin valtavasti joka suuntaan, että sen kehityshistoria vaatii oman teoksensa.
Hakemistossa ovat vain löylöretkeilijäin nimet jotenkin täydellisesti mainitut. Maantieteellisiä nimiä olen siihen ottanut vain mikäli ne välittömästi edustavat maantuntemuksen laajenemista.
Saateltuani löytöretkihistorian tällä osalla päätökseen haluan vielä mainita muutamia täydennyksiä, jotka olen jälkeenpäin selville saanut. Ne koskevat maanosamme vanhimpia, historiallisia ja esihistoriallisiakin aikoja, osalta myös keskiaikaa.
I osassa sivulla 10 on mainittu Gutien maa, jolla sanotaan tarkoitetun Armeniaa. Mieleeni juolahti, että siinä ehkä tapaisimme »goottien» vanhimman maininnan. Sen mukaan mitä myöhemmin olen lukenut gutun kansasta, joka, hallitsi Assyriaa noin v. 2500 e.Kr., se tuskin kuitenkaan saattoi olla sama kansa kuin pohjolan gootit — gutua pidetäänkin nykyjään seemiläisenä kansana.
Mutta toiselta puolen osoittavat Skandinaavian muinaislöydöt, että pohjolassa jo hyvin varhaisina aikoina on ollut sangen kehittynyt sivistys. Tämä seikka itsessään jo viittaa siihen, että pohjolalla myös on täytynyt olla yhteyttäkin etelän sivistysmaitten kanssa. Yleensä on otaksuttu tämän yhteyden olleen kaupallista laatua, mutta on se myös voinut johtua valloitusretkistä. Jo roomalaisten aikana mainittiin svealaisten suuria laivastoita (I, s. 206), joita varmaankaan ei huvin vuoksi pidetty, mutta sitä paitsi oli pohjan miehillä Suomen lahden eteläpuolelta myös avoinna jokireitit aina vanhan maailman sydänosiin saakka. Dnjepr varsinkin tarjosi vapaan matkan, koska sen rannoilla tuskin saattoi olla niin voimakasta asutusta, että se olisi voinut estää suurella joukolla kulkevaa jokilaivastoa. Etelä-Venäjän arot olivat myöhään uuden ajan viimeisille vuosisadoille saakka kuljeskelevain arokansain hallussa ja osan vuotta jokireitit sen vuoksi olivat aivan vapaat. Dnjeprin suusta ei ollut soutuveneillä vaikea päästä Tonavaan, eikä Tonavasta Thrakiaan, Makedoniaan ja Adrian meren rannoille, taivaltamalla lyhyitten maakannasten poikki. Semmoisen retken muistoa ehkä ovat jo pronssikautiset kalliopiirrokset, joita on tavattu Etelä-Ruotsista, Dnjeprin varsilta ja Pon varsilta Italiassa. Pon yläjuoksulta ei ollut pitkä taival Välimeren rannalle.
Jos pohjolan kansat tätä tietä käyttivät, olivat varmaan Itämeren maakunnat niiden vallan alaiset ja luultavaa on, että niissä oli heimolainen asutuskin. Siihen viittaa niiden nimistökin. Sopisi siis odottaa, että esimerkiksi Herodotoksen historiateoksessa tapaisi ne mainittuina Skyytian kansain joukossa. Budinit ja agathyrsit voisivat hyvinkin olla germaaneja, neurit taas, jotka »käärmeet» (drakar) (I, 63) ajoivat maastaan, saattoivat olla slaaveja. Heidän nimessään tuntuu piilevän Dnjeprin nimi, joten lienevät asuneet tämän joen rannalla. Ehkäpä itse skyyttienkin joukossa oli germaaneja. Herodotoksen kertomus skyyttien sotajumalasta käy hyvin yhteen Eddan tietojen kanssa Vidar jumalasta.
Miks'eivät pohjan miehet olisi voineet olla mukana jo Troian sodassa, arvelin. Eddan mainitsema »Ida vallen», jolla aasat rakensivat temppeleitä, ja oppivat takomaan, voisi olla Troian kenttä, eikä mikään ihanteellinen »ahkeruuden kenttä», joksi se on käsitetty. Eddan kuvaus ensimmäisestä sotatappelusta, mitä milloinkaan oli tapeltu, voisi olla muisto Troian sodasta. Odin, joka heitti keihästä, olisi silloin Troian Zeus, s.o. fryygialaisten Attis, ja Gullveig jumalatar, »kolmekertaisesti syntynyt», joka roviolla poltettiin temppelissä, ehkä tarkoittaisi Troian palladiumia, Pallas Atheenan, »Tritogeneian», puista kuvaa. Voisi ajatella, että Iroialaiset mieluummin polttivat palladiuminsa, kuin jättivät sen kreikkalaisille.
Mutta mahdollista on myöskin, että, pohjan miehet ovat olleet mukana jollain myöhemmällä sotaretkeltä, esimerkiksi kimmeriläisten mukana, kun he seitsemännen vuosisadan keskivaiheilla e.Kr. samosivat Vähään Aasiaan ja hallitsivat sitä satakunnan vuotta, tehden edelleen sotaretkiä Palestiinaan saakka. Nimistä on päätetty kimmeriläisten olleen iraanilaista kansaa, mutta se ei estäisi, etteikö heillä mukanaan olisi voinut olla pohjan miehiä. Profeetta Hesekiel mainitsee Gogin, joka kävi valloitusretkellä Palestiinassa saakka ja jonka sotajoukkoon myös kuului Ros-kansa. Eikö tämä liene ollut sama Rusin kansa, josta Nestorin kronikan mukaan Novgorod sitten sai hallitsijansa, toisin sanoen pohjolan skandinaaveihin kuuluva heimo.
Vähässä Asiassa asuessaan nämä valloittajat tutustuivat Fryygian uskontoihin ja myös Foinikian ja Palestiinan, ja omaksuivat ne. Fryygian kuulusta jumal-äidistä, Kybelestä eli Frygiasta, tuli Eddan Frigga ja ehkä Freijakin, Attiksesta Odin ja Ottar, Baalista Balder, Astarte Innannasta Balderin puoliso Nanna, ukkosen jumalasta Hadadista, joka surmaa Baalin, Eddan Hod, joka ampui Balderin. Samoin kuin Foinikiassa Baalin ja Astarten kuvat työnnettiin merelle palavassa laivassa, samoin pohjolan sadussa Balder surman saatuaan Nannan kanssa kannetaan laivaan, joka sitten poltetaan.
Erikoista huomiota ansaitsevat aasat, joista Eddassa kerrotaan, että he Idan lakeudella rakensivat temppeleitä, kuten »Voluspa» runossa sanotaan (lainaus Braten ruotsalaisesta käännöksestä):
Asarne möttes på Idavallen timrade höga tempel och altar: smedjor byggde, smycken gjorde, skaffade sig tänger och skapade verktyg.
Kreikkalainen eepillinen runoilija Hesiodos, joka eli kahdeksannella vuosisadalla e.Kr., mainitsee, Pliniuksen säilyttämän tiedon mukaan, että »Idan daktylit» olivat ne, jotka Kretassa opettivat sulattamaan ja karkaisemaan rautaa. Kretassa nämä haltiat liittyivät Rhean palvelukseen, Vähässä Aasiassa Kybeleen palvelukseen ja niistä näyttävät aasat perineen tämän taidon, joka varmaan näytti sotaisista pohjanmiehistä kaikkia -muita tärkeämmältä.
Asmund on Skandinaavian saduissa raudan valmistaja ja K. Krohn otaksuu suomalaisen kansanrunon Osmosen ja Kalevaisen, jonka Lönnrot on Aino-runossa vaihtanut Väinämöiseen, johtuvan hänestä. Yllä kerrotun valossa tekisi mieli luulla, että myös juutalaisten Asamoneus ja makkabealaisten, s.o., vasaramiesten suku, jonka esi-isä Asamoneus oli, kuuluu samaan käsiteheimoon, ja ehkäpä vielä »kylfingit» ja »kolbjaagitkin», joista Islannin ja Venäjän vanhat tarustot ovat muiston säilyttäneet. Foiniikialaisten Eshmun, elinvoiman jumala, muistuttaa Thoria.
Vähästä-Aasiasta karkoitettuina rosit näyttävät asettuneen Thrakiaan siksi hallitsevaksi ylimysluokaksi, josta Herodotos mainitsee, ja joka epäilemättä oli eri kansallisuuttakin kuin varsinaiset thraakialaiset.
Herodotos kertoo Ihraakialaisten Salmoksis (toisilla vanhoilla kirjailijoilla Samolksis) eli Gebeleizes haltijasta, jonka luo getat lähettivät airuita siten, että heittivät valitsemansa -miehen keihäänkärkiin, joissa hän heitti henkensä. Haltijan otaksuttiin asuvan maan alla huoneessa. Mieleeni johtui, että tämä muistutti Väinämöisen tietoa Vipusessa käynnistä, jonne
yksi olisi juoni juostaksesi miesten tapparain teriä, toinen torkutellaksesi naisten nieklojen neniä.
Vipusen nimen todella voisi otaksua johdetuksi sanoista vi = pyhättö ja bo = asua: se joka asuu pyhätössä.
Teiman kivessä (Maant. ja löytör. IV, s. 430), jonka Huber ja Enting löysivät Teiman keitaasta, Midianin takamaasta, Arabiassa, on kuvattuna Salm-jumala ja hänen allaan hänen ylimmäinen pappinsa, jonka nimi vastaa Salmoksista. Kahdenkertainen pyhättö, jossa he asuvat, on hyvinkin samanlainen kuin abessinialaisten liitonarkki. Erehtymättä voinee otaksua, että tämä Salm on juutalaisten Jahve Shalom ja Thraakian Salmoxis siis sama kuin juutalaisilla Jahven ylimmäinen pappi, toisin sanoen Mooses. (Gebedizes nimen alkuosa, joka on sama kuin arabian »gebel» vuori, muistuttaa sekä Mooseksen kuolemaa ja hautausta Pisgan vuorella että hänen lainsäädäntötointaan Sinain vuorella. Midianin maastahan hän apeltaan sai opetusta kansansa sisällisten olojen järjestämiseksi.) Skandinaavian muinaistarustossa on Freyr, joka myöskin haudattiin maanalaiseen huoneeseen ja jonka uskottiin siinä edelleen elävän, hänen vastineensa. Ja -meidän Sampomme kirjokansineen (Salmin asunto) voisi vastata liitonarkkia, jonka kannen niinikään tiedämme olleen kauniisti kirjaillun. Näyttää siltä, kun aasoilla olisi ollut mukanaan liitonarkki takaisin pohjolaan samotessaan ja ehkä lakitaulutkin kultaan piirrettyinä, vaikka nämä taulut hukkuivat, kuten Völuspassa lauletaan. Jahvea itseään palveltiin Thraakiassa Sabazius nimellä, joka ei ole mikään muu kuin Zebaoth, sotajoukkojen johtaja. Klassillisessa kirjallisuudessa hän siksi mainitaankin — häntä muutoin palveltiin Roomassakin jo paljon ennen kuin kristinusko sinne levisi. Mutta pohjan miehet sekoittivat Jahven palveluksen Fryygiassa Kybeleen ja Attiksen palvelukseen hurjine menoineen, ja tästä sekoituksesta kreikkalaiset muodostivat Dionysoksen palveluksensa.
Lienevätkö pohjanmiehet sitten Thraakiasta tuoneet mukanaan Väinämöisen laulunkin? Kreikkalaiset siellä saivat Orfeuksen, eikä myyteistä ole vaikea löytää heimouspiirteitä.
Pohjolan germaaneilla näyttää Thraakiasta Moldaun ja Puolan kautta olleen yhtämittainen kansayhteys Itämeren rannoille saakka, mutta sitä paitsi he olivat vallanneet Donin suistaman ja Kaukason välisen maan, vanhan Kolkkiin eli Aian, ja sieltä käsin saapui Odinin ja aasain palvelus pohjolaan, kuten Snorre Sturlason kertoo Ynglingasaagassa. Viro näyttää aluksi olleen kultin päämaa — Rääveli-nimi on yksi Odinin nimiä — sieltä se kulki Saksaan ja Skandinaaviaan. Silloin purki jo Neva Laatokan vedet Suomenlahteen.
Jordanes, jonka lyhyt supistelma itägoottien kuninkaan Theodorik Suuren ministerin Cassiodoruksen historiateoksesta on säilynyt meidän aikoihimme, kertoo itägoottien sekä sotineen Dareiosta vastaan, käyneen Aasiassa valloitusretkillä jo Assyrian mahtiaikoina, että, olleen mukana Troian sodassakin. Ainakin osaksi tämä käsitys johtuu vanhain klassillisten lähteitten väärinkäytöstä, mutta se perustuu myös goottien vanhoihin sankarirunoihin, jotka ulottuvat sangen kauas muinaisuuteen. Ainoastaan pohjolaa koskevista, tiedoista voimme olla varmat, että ne olivat goottien itsensä säilyttämiä. Niissä mainitaan heimon alkukotina se maa, jossa Vagus suunnattomasta järvestä lähtien purkaa aallokkaana vetensä mereen. Vagus ei voi olla muu kuin Vuoksi, joka siis vielä purkautui Suomen lahteen, kun gootit heimolaistensa vandaalien ja gepidien keralla lähtivät liikkeelle, kulkien ensin Göölan maalle ja sitten Itämeren itärannalle. Vaihtelevain kohtaloiden jälkeen he vihdoin koituivat siihen osaan Skyytiaa, jota sanoivat Oiumiksi ja joka näyttää olleen juuri kreikkalaisten Aia. Jos lähtö tapahtui noin 1000 e.Kr., niin saattoivat he kylläkin jo ottaa osaa kimmeeriläisten sotaretkeen Vähään-Aasiaan. Samaan aikaan, jona heidät Vähästä-Aasiasta karkoitettiin, alkoi pohjolassa rautakausi.
Nämä ovat vain hajanaisia pääpiirteitä, niistä uusista seikoista, joita avarammalta uralta löytyy. Klassillista kirjallisuutta, näiden johtojen mukaan seuloen ja muinaistieteen apuun turvautuen voidaan tietojamme pohjolan suhteista Välimeren itäpään vanhoihin sivistysmaihin varmaan paljon laajentaa moneen suuntaan.
Tilanpuutteen vuoksi täytyy minun tekemästäni vaatimattomasta alusta jättää suuri osa mainitsematta, mutta pohjolan kansain keskiaikaisista suhteista kaukaiseen länteen sallittanee minun vielä lausua muutama sana.
Tiedot Viinimaan löydöstä perustuvat Punaisen Eirikin saagaan ja n.s. »Flateyar bokiin», joka sisältää Islannissa säilyneitä muistitietoja (I, s. 237). Näitä molempia lähteitä on mahdoton saada sopusointuun. Tutkijat ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että Eirikin satu on luotettavampi, kuten luonnollista onkin, koska se on suoranaisen perintätiedon säilyttämä. Flateyar saaga, joka on kulkenut Islannissa suusta suuhun, on tosin säilyttänyt paljon kuvaavia yksityisseikkoja, mutta tapausyhteys on sekaantunut.
Että niin todella on, sen osoittaa Eirikin sadun tarkka soveltuminen maantieteellisiin oloihin.
Palatessaan Viinimaa-matkaltaan Grönlantiin Karlsevni sai käsiinsä alkuasukkaita, joiden viittauksista hän älysi ulkona meressä olevan sillä kohdalla suuren maan, jota hän ei kuitenkaan päässyt itse näkemään, eikä se maa voinut olla muu kilin Newfoundland. Tämä saari oli Karlsevnille siis tuntematon, eikä siis Leifkään liene sitä nähnyt. Jos tämän oletuksen perustuksella koetamme luoda itsellemme kuvan Pohjois-Amerikan varhaisimmasta löytöhistoriasta, huomaamme Punaisen Eirikin saagan sangen hyvin soveltuvan maantieteellisiin tosiasioihin.
Saagan tiedon mukaan Leif Norjasta Grönlantiin palatessaan ajautui niin kauas etelään, että hän siellä tapasi viiniköynnöksiä, uhkeita metsiä ja kylvämättä kasvavaa vehnää. Hän oli siis ajautunut Newfoundlandin ohi ehkä Bostonin seuduille tai sitäkin kauemmaksi. Aavalta valtamerellä hädin tuskin pelastuttuaan hän ei tietenkään nyt mielellään eronnut rannasta, vaan seurasi sitä matkatessaan pohjoista kohti Grönlantiin. Näin hän tuli kiertäneeksi St Lawrence lahden eikä nähnyt Newfoundlandista muuta kuin kapean pohjoisniemen, josta ei voinut arvata sen olevan osa suurta maata. Labradorin rantaa ja sen jälkeen Baffinin maan rantaa hän purjehti edelleen pohjoista kohti, kunnes tuli jääkenttiä vastaan, joitten turvissa hän saattoi kulkea Baffinin lahden poikki Grönlantiin.
Leifin veli Thorstein, joka sitten isänsä Eirikin kanssa lähti löydettyä maata tutkimaan, päätti luultavasti purjehtia sinne Grönlannista suoraan veljensä osoitusten mukaan. Mutta Grönlannista myötäisellä tuulella lähdettyään hän luultavasti lähempänä Läbradoria kohtasikin länsituulen — länsituulet ovat Amerikan itärannalla vallitsevat — joka ajoi hänet ulos Atlantille, niin että hän lopulta oli lähellä Irlantia.
Thorfinn Karlsevni, joka lähti Viinimaahan uutta siirtokuntaa perustamaan ja siis vei paljon väkeä, karjaa ja tavaraa mukanaan, ei voinut antautua samanlaiseen epävarmuuteen, vaan purjehti Viinimaahan samaa väylää, jota Leif oli kulkenut tullessaan. Hän tuli siis ensin Baffinin maahan, jonka hän nimitti Hellulandiksi, koska rannalla, oli hyviä laakakiviä talonrakennukseen — Grönlannissa talot rakennettiin laakakivistä — vaikka se muutoin olikin mitätöntä maata. Labradorin Karlsevni kutsui Marklandiksi, metsämaaksi, ja sen rantaa St. Lawrence-lahden pohjaan purjehdittuaan laski lahden poikki Uuteen Skotlantiin, jonka pohjoiskärki, Kap Breton, on hänen Kjalarnesinsä. Rantaa hän edelleen purjehti Fundy-lahteen, joka on saagan Straumfjord, ja vietti talven jollain tämän lahden saarella, koska talvi lahden pohjassa oli liian ankara karjalle, kuten se todenteolla onkin. Kuinka kauas hän täältä etelään purjehti, sitä lienee mahdoton tarkkaan arvata, mutta mahdollisia on, että hän kävi Carolinassa saakka.
Newfoundlandiin Grönlannin norjalaiset näyttävät vasta myöhemmin tutustuneen. Luultavasti se on se »Frislanti», jonka keskiaikaisilla kartoilla tapaamme kaukana valtameressä.
Islantilaisen Sigurd Stefanssonin kartta v:lta 1590 on yllä olevan käsityksen kanssa sopusoinnussa.
I. K. Inha.