AVUTOIN.
On aivan yksin se mökki
Ja kylä on kaukana
Ja mökissä sairas vaimo
Makaapi hoidotta.
Ei nousta hän, vaimo raukka,
Voi sairasvuoteeltaan,
Ei puuta takkahan kylmään
Saa heikko nousemaan.
Ja viimeisen palasensa
Jo jakoi hän koirineen;
Niin ristihin liitti sormet
Ja vaipui vuoteelleen.
Oi, astu jo ihmisjalka!
Ei;—pakkanen paukahtaa.
Soi, lempeä ihmiskieli!
Ei;—koirapa haukahtaa.
Niin sairas huokaa ja huokaa,—
Jo taukoo huokaus,
Ja haikeastipa silloin
Soi koiran ulvahdus.
Pien' ikkuna päivän päästää
Nyt kasvoihin ryppyisiin:
Suu jäykkänä auk' on, paiste
Käy jäisihin valkuisiin.
Vaan koira kun ulvoo, ulvoo,
Mies tulla kehjottaa,
Mies vainajan.—Vaimo on kuollut,
Siis koiran hän pelastaa.
11/6