NÖYRISTY, IHMINEN.
Paisutko, ihminen,
Kyynärän kunniaa,
Mainetta vakkasen
Voitettuas?
Jos yli honkien
Kunnias nousikin,
Ei edes pilvihin
Leijata voi.
Maan tämän äärihin
Maine jos lentelee,
Siivet jo raukenee
Voimattomiin.
Nousisko kunnia
Ain' yli tähtien,
Halk' avaruuksien
Mainehemme!
Voittaisko ihminen
Yhdeksän taivahan
Kunnialoistehen—
Voittaisko sen!
—Heimoa Luojan on
Henk' ijankaikkinen,
Täydellisyytehen
Siks ikävöi.—
Vaan lelu tyhjä on
Kunnia kultineen,
Mainekin mahtineen
Maailmassa.
Kunnian, mainehen
Ainoa lohdutus,
Ainoa siunaus
On isänmaa.
Sen povi nouskohon,
Sen nimi soikohon!
Sen onni ainoa
Onnemme on.
Nöyristy, ihminen!
Liittäy Luojahas,
Mainehes, kunnias,
Unhoittaen!
1881.